sunnuntai 30. elokuuta 2015

Juhlantynkää

Naapurilta saatuun ikiomaan syrikkään löysi heti tiensä neitoperhonen.

Pienen painostuksen alla päätin juhlia vähemmän pyöreitä välivuosia tarjoamalla eilen lähimmille sukulaisille ruokaa ja kakkukahvit. Samalla tuli vietettyä tämän kesän päättäjäisiä, vaikka minun kesäni ei totisesti vielä ole päättynyt. Ukkokulta savusti kalaa ja grillasi herkullisia porsaanfilepalleroitaan, minä tein täytettyjä herkkusieniä ja väsäsin tietenkin myös suklaarahkakakun ja perinteisen mansikkakakun. Leivoin jo viikolla korvapuustejakin, mutta unohdin ne pakastimeen. Salaattiinkin löytyi tarpeita omasta takaa, sillä kasvihuone tuottaa jatkuvasti kurkkuja ja kasvimaalta hain villirugolaa ja purjoa.

Amiraali kallionauhuksessa

Ihana naapurini on lukenut blogiani ja katsellut sivusta, kun olen ihaillut perhosten tanssia heidän syriköissään. Maritilla on aivan ilmiömäinen kyky keksiä oivallisia tapoja muistaa ihmisiä ja niinpä minäkin sain näiltä naapureilta synttärilahjaksi ikioman syrikän. Pari päivää syrikkä vietti terassin reunalla purkissaan, kunnes tänään keksin, minne sen istuttaisin. Paikkaan, jossa riittää lämpöä ja aurinkoa ja jossa saatan helposti ihailla sen kukkiin pyrähtäviä perhosia. Tuskin olin ehtinyt saada syrikän juuret multaan, kun jo ensimmäinen neitoperhonen oli löytänyt tiensä uuteen kukkaani.

Amiraali purppurapunalatvassa

Viime päivinä perhosia on ollut runsain mitoin. Meidän pihalla niitä houkuttelevat purppurapunalatvat, kallionauhukset ja punahatut. Eniten näkyy amiraaleja, kaali- ja sitruunaperhosia. Amiraalit ovat isoja ja niiden "tanssia" kukissa voisi katsella iäisyyden.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet aloitti kukinnan uudelleen

Kun kerran olin lapion jo kouriini ottanut syrikän istuttamista varten, päätin samalla kaivella muutenkin. Ranskanruusu Duchesse de Montebello pääsi pikkupuutarhan kivimuurin viereen Tove Janssonin ja Hurdalin seuraan. Kaivoin vasemmastarinteestä pois tarhalyhtykärhö Princess Dianan ja istutin sen uudistettuun kiemurapenkkiin lähelle tuijaa. Voivat vaikka perustaa kimppakasvuston, jossa tuija tarjoaa oksistonsa kärhön kiemmurreltavaksi.

Rouge Cardinal jatkaa kukkimistaan, tosin pienemmin kukin.

Vasenrinne on tympinyt minua pitkään, mutta olen antanut sen olla. Lähinnä sen on valloittanut hopeahärkki, joka ei kuitenkaan koskaan ole kukkinut kovin kummoisesti. Jokunen valkoinen kukka siellä täällä. Kaivoin rinteestä kottikärryllisen hopeahärkkiä kompostin täytteeksi, joten suurin osa alasta on nyt mullalla. 

Tarhalyhtykärhön paikalle istutin ystävän tuoman pienen kiinanlaikkuköynnöksen taimen. Aiemmin olen jo siirtänyt kiemurapenkin mylläyksestä yli jääneitä kuunliljoja rinteeseen. Rinne on aurinkoinen ja osin kuumakin, joten mahtaako köynnös tai kuunliljat siinä viihtyä, jää nähtäväksi. Kuunliljat ehkä lähtevät jossain vaiheessa muualle, mutta nyt olkoot rinteessä.

Japanin ihmekukka - Mirabilis jalapa

Muutama vuosi sitten kevätmessuilta ostamani ihmekukka on vihdoin päässyt kukkimisen vauhtiin. Yksittäiset kukat ovat pieniä, mutta niitä on paljon. Valtaosa kukista on keltaisia, mutta joukkoon mahtuu myös punaisia, valkoisia sekä tämän kesän uutuutena vaaleanpunaisia. Olisivatko tummeneita valkoisia vai vaalenneita punaisia? Tiedä häntä. 

Kukka on aikamoinen pensas ja aina janoinen. Istutan ihmekukan porkkanamaiset juurakot keväisin isoihin ruukkuihin, joista ne on syksyn tullen helppo kaivaa ylös ja viedä kellariin talvehtimaan.


Olenkohan profiloitunut jo liikaakin puutarhaihmiseksi? Tätä mietin, kun ystävät muistivat minua kasviaiheisin lahjoin. Oikeaan osuivat joka tapauksessa, sillä kummasti aina huomaan hipelöiväni kasviaiheisia kankaita, servettejä ja astioita. Mahtaakohan Lontoon reissun tuliaisena kotiin saapua jokin ruusukuvioinen teepannu? 

Kaikkein läheisimmältä ystävältäni sain Merja Osasen käsityönä tekemän korun, jossa lasin alle on taiteiltu pieni puu oikeista mustikan terälehdistä. Näitä samoja kasviaiheisia koruja kastselin itsekin viime vuonna joulumarkkinoilla. Kyllä ystävät tietävät, mistä minä tykkään.


Ukkonen pyöri hetken tässä talon päällä ja mietin jo, pitääkö sammuttaa tietokone. Kerran kolahti sen verran kovaäänisesti, että työpöydällä pitkin pituuttaan päiväuniaan viettänyt Juuso säikähti ja loikkasi lattialle häviten jonnekin pelkäämään. Hetki sitten huomasin sen kömpineen olohuoneen pöydän alla olevaan koriinsa. Uskokaa tai älkää, mutta kuorsaus kuuluu nytkin tänne työhuoneeseen saakka. Yleensä se viettää päivänsä rötköttämällä patiolla tai angervopuskassa. 


Viimeisiä viedään eli elokuu on lopuillaan. Huominen päivä ja sitten taas siirrytään syyskuuhun. Helteiden myötä mielen vallannut ylenmääräinen laiskotus, jopa lamaannus alkaa olla poissa ja nyt taas riittäisi virtaa ties mihin. Niitä virrankulutusprojekteja kohti sitten lähdetään.

39 kommenttia:

  1. Synttärionnittelut! Minun inspiraationi lapiohommiin on hukassa, vaikka olisi niin komea sääkin ulkona. No jospa se löytyisi, kun vaan menee pihalle kuljeskelemaan. Voisi lähteä taas mustikkametsäänkin tai keräillä vattuja pihan perältä, vai lähdettäiskö kahvitermarin kanssa meren rantaan... Laiskottaa niin mahdottomasti, jospa huomenna saisi jotakin aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeviregina!
      Lapiohommalamaannus tulee väkisinkin aina välillä ja useimmiten juuri näin loppukesästä/alkusyksystä. Harnillisinta siinä minusta on se, että aika tuntuu valuvan tyystin hukkaan turhassa haahuilussa ja tekemisen etsimisessä. Kun ei osaa mihinkään tarttua, mutta ei oikein osaa paikallaankaan olla. Ota se kahvitermari ja mene meren rantaan. Sehän on luxusta ja saattaa jopa johtaa virikkeen löytymiseen. Yleensä se innostus ennemmin tai myöhemmin ilmaantuu. Kunhan vain jaksaa odottaa.

      Poista
  2. Onnittelut täältäkin!

    Meillä ei ole näkynyt yhtään perhosia, on ollut niin huonot kelit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi!
      Viimeisen parin viikon aikana perhosista on täällä saanut nauttia, jos vain aurinko vähänkin paistaa. Ja onhan se paistanut. Aivan kuin nuo amiraalit olisivat vain odotelleet lämpöä ja aurinkoa ja sillä välin kasvattaneet kokoaan. Tosi isoja yksilöitä.

      Poista
  3. Onneksi olkoon välivuosista, syrikästä ja perhosista!!! ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marliska! Välivuosista en niin kummemmin välitä, mutta syrikkä ja perhoset ovat huippuhienoja.

      Poista
  4. Onnea!.... Kamera ja lapio on ollu tänää ahkeras käytös. Ensviikolla mäkin haen oman syrikän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika!
      Siis syrikänkaipuuta on enemmänkin liikkeellä. Sanoo yksi kiitollinen syrikkäläinen.

      Poista
  5. Synttärionnittelut, ihanan korun sait ystävältä! Mökillä oli eilen aika mukavati neitoperhosia ja yksi amiraalikin, nokkosperhosia en ole nähnyt pitkiin aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä! Nokkos- ja ohdakeperhosia minäkin olen kaivannut. Joinain kesinä niitä on runsaasti, mutta nyt en ole nähnyt ainuttakaan. Silti iloitsen noista amiraaleista ja neidoista todella paljon.

      Poista
  6. Nokkosperhoset ovat loistaneet poissaolollaan meilläkin, samoin suruvaipat. Mutta neitoperhoja on enemmän kuin koskaan. Meillä tuntuvat tykkäävän eniten syysleimuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasia, että joku kasvi pihassa houkuttelee näitä loppukesän ihania liitelijöitä. Luulen, että myös kukan paikalla on merkitystä perhosten houkuttelijana. Meidän leimut taitavat olla hivenen liian varjossa.

      Poista
  7. Onnea, onnea! Perhosia minäkin olen kaipaillut ja nyt niitä on ilmestynyt meillekin. Ihanaa viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit!
      Viikko on alkanut mukavasti ja toivotaan sen sellaisena jatkuvankin.

      Poista
  8. Onnea, kuulostaa mukavalta. Ja aina tuollaiset pienet sukujuhlat piristävätkin. Onnea on myös se että sait perhosen pihaasi, lahja tosiaan sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pelaguu! Etenkin vanhemmille ihmisille tuntuu tärkeältä, että heidät kutsutaan kahville pienemmistäkin syistä. Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä ja ajattelin, ettei heitä kovin pitkään edes voi synttäreille kutsua.

      Poista
  9. Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! Kyllä se juhliminen on joskus paikallaan, onhan tätä arkea riittävästi :)
    Kiva että sait syrikän! Korukin on valtavan kaunis!
    Kauniita ovat kuvasikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki! Kaikista lahjoista iloitsen, mutta tällä kertaa kyllä tuo syrikkä oli ihan nappilahja.

      Poista
  10. Onnittelut. Kyllä joskus kannattaa järjestää juhlia. Ihanan korun sait. Kadehdin perhosiasi. Minä en ole tänä kesänä tainnut nähdä muita, kuin kaaliperhosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vaahteran lehden Leena! Jospa ne perhoset vielä ehtisivät sinunkin pihaasi lennellä. Siis muutkin, kuin kaaliperhoset. Tosin eilen katseln yhtä valkoista kaaliperhosta ja nätti oli sekin.

      Poista
  11. Onnittelut syntymäpäiväsi johdosta. Ihania lahjoja ja niistä on sinulle iloa varmasti hyvin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Enpä mitään isoja lahjoja edes odottanut ja yllätyin ja ilahduin kaikista huomionosoituksista.

      Poista
  12. Onnea vaan sinulle!! Perhosia on paljon nyt liikkeellä, kuvaamine jään vähemmäll. Sulla niin upeat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos TainaT! Kuvaamiseenkin tulee välillä jonkin sortin väsähdys. Ei aina jaksa kulkea kamera kainalossa puutarhassa. Usein päätän pihahommiin lähtiessäni, että nyt otan niitä ennen-jälkeen kuvia. Sitten pesulle tullessani huomaan, että kuvaamatta jäivät.

      Poista
  13. Onnittelut syntymäpäivän johdosta. kivoja lahjoja olet saanut. Onhan se joskus kivaa viettää pieniä juhla hetkiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Pienet kahvikestitkin virkistävät silloin tällöin.

      Poista
  14. Onnea, onnea ja vielä kerran onnea!

    VastaaPoista
  15. Hyvää syntymäpäivää! Kylläpä sait ihania lahjoja, varsinkin tuo kaulakoru on tosi kaunis. Tekisi joskus mieli kokeilla hartsikorujen valmistusta. Juuso on taas niin söpö kun voi olla, se osaa ottaa rennosti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elmeri! Klikkasitko Merja Osasen kotisivuille? Siellä hän kertoo tekniikastaan. Pidän tästä uudesta korustani tosi paljon. Taisi olla telepatiaa, kun ystäväni oli tällaisen ostanut. En takuuvarmasti ole kertonut hänelle katselleeni saman koruntekijän tuotoksia niillä joulumessuilla.
      Juuso osaa tuon "levyttämisen" mallikkaasti.

      Poista
    2. Ei apua minkäs teit! Kävinpä katsomassa ja noin vaan humahti kaksi kasviriipusta ostoskoriin! :D Toinen on jäkälää, se on ihana on kun näyttää ihan pieneltä puulta. En malta odottaa millaiset kappaleet tulen saamaan.

      Poista
  16. Paljon onnea :) Syrikkä taitaa olla perhoskasvi parhaasta päästä. Meillä ei sitä vielä ole. Olen jostakin saanut päähäni, ettei talvehtisi kunnolla tai ehtisi kukkia? Ehkäpä niitäkin on erilaisia. Perhosia on nyt ollut paljon liikkeellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello! Naapurissa on ollut syrikkä nyt muutaman vuoden. Jotenkin muistelen, että viime vuonna se olisi jättänyt kukkimisen väliin. Tänä vuonna taas kukkii hyvinkin loisteliaasti ja kerää perhosia lukuisia jopa yhteen kukkaan. Sen tiedän, että se vaatii lämpimän ja suojaisan paikan, mikä kertonee siitä, että se on arka kasvi.
      Nyt on tosiaan hurjan paljon perhosia. Ilmestyivät kuin tyhjästä ja pörräävät aivan ihanasti kukissa.

      Poista
  17. Onpa hehkuvat värit kalionauhuksessa. Amiraaleja ja neitoperhosia on riittänyt. Hienoa, että sait oman syyssyrikän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi kylän yllä oleva ukkonen antaa lisäsävynsä nauhuksille.
      Onni on oma syrikkä - tässä tapauksessa.

      Poista
  18. Onnea vastahakoiselle synttärisankarille! ;) Joskus on hyvä kahvittaa läheiset yhdellä kerralla, niin ei tarvitse keitellä kahvia vähän väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Niin minäkin ajattelin ja keitin yhdet isot kahvit.

      Poista
  19. Jepjep, samat on mietteet, virrankulutusprojekteihin on tähtäys täälläkin ;) . Onnea hirmuisesti päivänsankarille! Ihan mahtavaa että vietät myös epäpyöreitä vuosia, sillä aina kannattaa otttaa tilaisuudesta vaarin ja pitää juhlat kun siihen vähänkään tilaisuus! Herkullisilta kuulostaa juhlatarjoilut, erityisesti vesi tuli suuhun kun ajattlin tuoreita kasvihuonekurkkuja. Perhosten lentoa on täälläkin ihasteltu. meillä vaan tuppaavan menemään tuonne joutomaille kaikista mieluiten, siellä kun on noita ohdakkeita. onpahan niistäkin piikikkäistä jotain hyötyä... :) Kaunista syyskuuta sinulle!

    VastaaPoista
  20. Myöhästyneet, mutta sitäkin lämpöisemmät onnittelut!
    Lämpöaalto veti kyllä laiskaksi, mutta oli ihanaa nauttia auringosta ja puutarhasta.
    Nero on myös välillä kova kuorsaamaan.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!