keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Namskis näitä omenoita!

Punakaneli

Rakastan omenaa miltei kaikissa sen olomuodoissa, mutta suoraan puusta tai puun alta poimittuna ja nautittuna se on kyllä kaikkein maukkainta. Omenasato on viime vuotista niukempi, mutta ihan hyvin niillä taas on päässyt herkuttelemaan. Kypsyminen näyttää olevan jonkin verran tavallista myöhäisempää. Huvituksia on saanut rouskutella usein jo elokuun lopulla, joten pari-kolme viikkoa niidenkin valmistuminen on ottanut enemmän aikaa.

Huvitus

Meillä on vain neljä satoa tuottavaa omenapuuta, joista yksi on syysomena, jonka nimestä en ole varma. Sen hedelmä olisi iso ja maukas, mutta järjestään joka vuosi se kärsii omenaruvesta. Omenarupi sinänsä ei haittaa hedelmän käyttöä, mutta ruven vuoksi se on altis myös muumiotaudille. Olemme miettineet koko puun kaatamista, sillä sen hedelmistä ei viime vuosina juurikaan olla päästy nauttimaan. Kukkiessaan syysomenakin on kaunis, joten minun puolestani saa olla. Puutarhassani moni muukin kasvi on paikkansa lunastanut pelkästään lyhyen kukinnan tuottaman kauneutensa vuoksi. 

Valkeakuulas

Valkeakuulas teki tänä vuonna kymmenkunta omenaa. Valkeakuulas on vähän toispuoleinen, sillä jänis pääsi sitä järsimään pahemman kerran yhtenä talvena. Puu toipui, mutta yksi iso haara siitä menetettiin. Valkeakuulaan hedelmät läpikuultavina ja mehukkaina ovat parhaimmillaan sellaisinaan syötyinä. 


Punakanelin raakileita olisi pitänyt karsia enemmän. Jonkun verran se tiputti pikkuruisia omenoita itsekin, mutta yksittäisten omenoiden kokoa olisi saanut kasvatettua karsimalla enemmän. Huvituksessa on joka vuosi aika mukavasti omenaa. Paitsi toissa vuonna, jolloin ei monen monta omenaa tullut ylipäätään. Viime vuotisen ennätyssadon vuoksi ajattelin, että nyt olisi lepovuosi, vaan yllättävän paljon hedelmää silti puut kantavat. Tosin niihin on iskenyt ensimmäisen kerran omenakääriäinen, mikä jonkin verran verottaa sadon käyttöä. Ainakin pitää enemmän pilkkoa ja putsata saadakseen suurimmat matojen kaivamat onkalot pois.


Alkuvuosina laiminlöin omenapuiden leikkaamisen pitkälti osaamattomuuden vuoksi. Siksi meidän omenapuumme ovat aivan liian korkeita ja osa oksista niinikään liian pitkiä. Ryhdyin puita paremmin hoitamaan ja leikkaamaan ja nyt olen päässyt tilanteeseen, jolloin kevättalvella ei kovin paljon leikkaustarvetta edes ole. Suurin leikkausoperaatio ajoittuu elokuun lopulle, jolloin poistan kaikki kesän aikana kasvaneet vesiversot. Jonkun verran olen ohjaillut nuorempia oksia taipumaan alaspäin käyttämällä painoja. Käyttökelpoisen painon saa esimerkiksi laittamalla pieneen pussiin tai sukkahousun lahkeeseen kiviä ja sitomalla sen löysästi oksaan. Kivien kokoa ja määrää vaihtelemalla saa painosta sopivan.


Valtaosa omenoista meillä syödään sellaisenaan. Runsassatoisina vuosina olen tehnyt myös hilloa ja mehua. Meillä käytetään aika vähän hilloja, eikä mehujakaan kovin paljon kulu, joten vaikkapa piirakkaan omenoita pilkkoessani lohkon samalla kulhollisen tai pari niitä pakkaseen. Siten ei tarvitse päivätolkulla seisoa pilkkomassa omenoita talveksi talteen. Homma hoituu pienissä erissä sitä mukaa, kun sato kypsyy.


Oman puutarhan sadosta on mukava valmistaa syötävää. Omena toki taipuu moneen suolaiseen ruokaan, mutta parasta se on minusta piirakan täytteenä. Viikonloppuna testasin pariakin löytämääni ohjetta.


Omenapaistos marenkipinnalla oli enemmänkin jälkiruoka ja sen valmistaminen eri vaiheineen vaati enemmän aikaa ja paneutumista. Ohje tähän omenapaistokseen löytyy tästä

Sen sijaan ohje, jonka laitan tähän teillekin, oli kohtalaisen yksinkertainen ja nopeatekoinen. Lopputulos oli todella herkullinen. Ohjeen mitoituksella taikina riitti hyvin uunipellilliseen. Kuten ohjeessa mainitsen, korvasin kermaviilin rasvattomalla rahkalla, koska sitä löytyi jääkaapista. Kermaviiliä ei. 

Viikonloppujen leivontainnostuksia usein hillitseekin tarvittavien aineiden puute. Harvassa ohjeessa kerrotaan, millä jokin ainesosa voidaan tarvittaessa korvata. Joskus otan riskin ja kokeilen jotain kaapista löytyvää. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei sitten ollenkaan. Kauppaan en yhden kermaviilin vuoksi lähde, ellei ole ihan pakko. Harvoin sellaista pakkoa tulee.

 
Omenapiirakka

Pohja
200 g voita
2½ dl sokeria
4 munaa
2 prk (ä 180 g) kermaviililä, jonka korvasin maustamattomalla rahkalla
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa

Päälle
800 g omenaa lohkoina
2 rkl sokeria
kanelia

Valmistusohje
  • Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää huoneenlämpöiset munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää kermaviili ja keskenään sekoitetut kuivat aineet.
  • Sekoita tasaiseksi, vältä turhaa sekoittamista.
  • Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle (-pellille). Asettele pohjan päälle omenalohkot, sokeri ja kaneli.
  • Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 25 min. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.
"Minulle maistuisi myyräpiirakka."


PS. Ruokaan ja syömiseen liittyen luin Rakkautta ja maan antimia -blogin Marketan erinomaisen postauksen  "Miksi ruokaa heitetään roskiin?", ja muita sekalaisia mietteitä ruuankulutuskäyttäytymisestä! Marketalla on usein hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Suomalainen kotitalous tuottaa ruokajätettä 140 kg vuodessa, mikä on hirvittävä määrä myös rahana laskettuna, puhumattakaan aiheen eettisestä puolesta. Käykääpä lukemassa Marketan postaus.
 

30 kommenttia:

  1. Herkullisen näköisiä omenoita! Ja voi, mitä herkkuja olet niistä loihtinut, nam nam. Saiko söpö kisu myyräpiirakkaa? ;)
    Mukavaa syksyn jatkoa Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saanut Juuso myyräpiirakkaa, mutta pari palaa kinkkua kyllä. Meillä on sellainen sopimus, että Juuso pyydystää myyränsä itse ja ruokaileekin ne mieluummin pihamaalla.
      Kiitos Maatiaiskanase elämää, myös sinulle mukavaa syksyn jatkoa!

      Poista
  2. Ihania omenoita teillä! Meillä ei ole kuin kaksi vanhaa omppu puuta. Vanhan Antonovkan omenat kypsyvät vasta kellarissa, mutta niistä tulee ihanan toffeinen hillo.
    Toinen puu tekee pieniä omppuja, jotka ovat ihan syötävän makuisia. Nimestä ei ole mitään hajua!
    Mutta siihen ei tule kuin muutama omppu tänä vuonna.

    Ollaan kyllä hommattu muutama hyvä syöntilajikepuu tontille, mutta satoa saadaan odotella vielä jokunen vuosi.

    Kiitos kehuista ja viittauksesta postaukseeni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lajikkeen nimellä ei ole mitään merkitystä, kunhan hedelmät muodossa tai toisessa maistuvat.
      Olet kehut ansainnut ja toivon, että mahdollisimman moni kävisi lukemassa erinomaisen postauksesi.

      Poista
  3. Hieno omppusato teillä, niin suuria ja terveen näköisiä myös. Tosiaan omppusato on viikkoja myöhässä tänä vuonna, meidän ovat vielä raakoja, ja kokokin on pienempi kuin viime vuonna.
    Eniten täällä odotetaan Antonovkan kypsymistä, puu teki vain muutaman omenan mutta silti. Haaveena olisi saada joskus säilöön meneviä omenoita, siis paperin sisälle käärittyjä kellariin vietäviä..
    Herkulliset omppupiirakat, nam.. Vai kisullekin myyräpiirakkaa :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia paperiin käärittäviä ja vaikka jouluna syötäviä omenoita meillä ei ole ollenkaan. Ei kyllä ole kunnon kellariakaan. Nyt jos rakentaisin tai ostaisin taloa, ilman muuta laittaisin myös kunnon kellarin ja ehkäpä istuttaisin enemmän omenapuitakin.
      Juusolla on aina oma mielipiteensä kaikesta. Varsinkin syömiseen liittyen.

      Poista
  4. Ihan tuli vesi kielelle omenakuvista ja herkuilta näyttävät myös piirakat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piirakat olivatkin herkullisia. Toinen on jo kokonaan syöty, toisesta vielä vähän jäljellä.

      Poista
  5. Voihan myyräpiirakka :-DDD Ihan Beatrix Potterin tarinasta!
    Kauniit omput. Mulle ne eivät valitettavasti maistu eikä mahakaan tykkää, toki piirakkana maistuisi, mutta kun en ole leipurityyppiä. Tänä vuonna huomasinkin puussa vain yhden raakileen, joten ylisuurta satoa ei ole odotettavissa. Ja voi olla, että linnut tai peurat ovatkin sen jo syöneet :-D Omenoita on kyllä kaunis katsella ihan vain silmänilona puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on tainnut käydä ihan itse lukemassa Potterin tarinoita, sillä pari kirjaa löytyy hyllystä. Vaikka myyrät sillä on mielessä ilman satujakin.
      Sinun omenapuusi on ilmeisesti tietoinen, ettei kannata paljon satoa tuottaa. Erinomaista yhteistyötä.
      Minä tykkään omenoista myös silmänilona. Nuo punaisina kiiltävät omput puissa ovat kuin joulukoristeita.

      Poista
  6. Ihanan näköisiä omenoita! Minä ja niin rakastan omppuja, mutta tänä vuonna ei satoa saatu kummaltakaan tontilta, viime viikolla omenapiirakanhimossani tein sellaisen kaupan ompuista. Kiitos ohjeesta, ei omenanhimo yhdellä piirakalla taltu! Minulla on pihalla iso perheomenapuu, johon on vartettu neljää eri lajiketta. Sen leikkaaminen on haasteellista, kun pitää varoa, ettei jokin lajike katoa kokonaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupan ompuista tulee yhtä hyvää piirakkaa, mutta omista tehdessä siinä on oma taikansa. Kotitalouksien omenasadon kierrättämisessä olisi vielä tehtävää, sillä huonoinakin satovuosina hyviä omppuja rahdataan kaatopaikalle.
      Perheomenapuut ovat kyllä oiva keksintö. Pienessäkin pihassa voidaan nauttia erilaisista omenoista.

      Poista
  7. Herkullisia omenoita kuvissa, herahti vesi kielelle. Hankin syksyllä uuden punakanelin jäniksen syömän tilalle, satoa tekisi mieli heti mutta kyllä siinä vuosia vielä menee. Pirja teki valtavasti omppuja mutta rupi oli nyt kiusana ja tietysti muumiotauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenarupi on hankala tauti, kun se tuo muumiotaudin mukanaan. Onneksi sitä ei ole joka vuosi, paitsi meidän syysomenassa.

      Poista
  8. Voi miten herkullisen näköisiä nuo omenat ja piirakat!! Nam!! Syksyn parhaita herkkuja...Suloinen Juuso siellä haaveilee, toivottavasti saa myyräpiirakkaa:)♥ Mukavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi Juuso saa tyytyä unelmoimaan myyräpiirakasta tai vähintäänkin popsimaan myyränsä pihassa.

      Poista
  9. Onpas herkullisen näköisiä omenia. Minä olen käyttänyt joutavia kahvikuppeja oksien painona. Naru kuppiin ja siitä roikkumaan puuhun. Ihana kissa ❤. Myyräpiirakka 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvikuppiomenapuusi on varmasti ollut aika hauskan näköinen. Sama se, minkä painoksi laittaa. Pääasia on, että oksa taipuu alaspäin.

      Poista
  10. Komeita punaposkisia omenoita ja hassu Juuso. Blogissani on sinulle mukava haaste. :)

    VastaaPoista
  11. Huamenna tairan leipua omenapiirakan. Valakoone kuulas on pihas ja aiva liikaa omenoota siinä yhyreski.

    VastaaPoista
  12. Hyviä kuvia oot omenista ottanu. Huvitus meillä lepevää tänävuonna, Viimekesänä ol runsaasti. Valakiikuulas pit kuatoo kevväällä pois, hepäs lehteen ja kukkimaan van ei sitten jaksanutkaan. Kokkeilen tuota siun omppupiirakkaohjetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! Viime vuonna omppuja oli runsaasti kaikissa puissa. Kun nyt lepäävät, josko taas ensi vuonna on hyvä sato.

      Poista
  13. Kotimaiset omenat ovat monin verroin maukkaampia kuin ulkomaiset. Minulla ei ole omenapuita, mutta ostan kotimaisia omenoita vaikka ne ovat paljon kalliimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kotimaiset omenat ovat suurta herkkua ja varsinkin näin syksyisin torilla on erinomainen valikoima eri lajikkeita.

      Poista
  14. Ai että mitä herkkuja, tulee ihan vesi kielelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tulee. Aion taas huomenna leipoa lisää omppupiirakkaa.

      Poista
  15. Minä olen tehnyt yhden piirakan omenoista. Ajattelin tehdä tuoremehua porkkanan kanssa tänään. Kiitos omena kuvista nimillä. Olen vasta alussa niiden tunnistamisessa.Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omena ja porkkana mehuksi yhdistettynä onkin herkullista.
      Kiitos, viikko on alkanut oikein mukavasti. Toivottavasti myös sinulla.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!