Flunssassa on se hyvä puoli, ettei ulos tee mieli tippaakaan. Sen sijaan jatkuva töhnäinen olo sotkee joulunalussuunnitelmia, joskaan minkäänlaiseen stressiin en ole edelleenkään taipunut. Mikäs tässä, teen sen mitä ehdin ja jaksan ja loput saa jäädä tekemättä. Kovasti ihmiset puhuvat joulusiivosta. Mitä se on? Jos siivoaa säännöllisesti kotinsa ja pyrkii laittamaan tavarat aina omille paikoilleen, ei varsinaista suursiivousta ole tarvis tehdä. Koska tykkään järjestelemisestä, tulee erilaisia säilytyspaikkoja käytyä läpi useamman kerran vuodessa. Ei meillä tungeta tavaroita kaappeihin entisten päälle ja perään niin, ettei enää tiedä, mitä siellä perimmäisenä oikein on. Liinavaatteita olen vähentynyt siten, ettei kovin paljon ylimääräisiä lakanoita ja pyyhkeitä taloudessa ole. Käytössä on muutama lempipyyhe, joita kierrätän. Pesusta tullut pääsee aina pinon alimmaiseksi ja käyttöön otetaan tietenkin se päällimmäinen. Ruokakaappejakin tulee läpikäytyä useaan kertaan vuodessa. Ihan jo senkin vuoksi, että tietää, mitä kulloinkin on kaupasta kotiin hankittava. Kuluneen vuoden aikana olen vuokrannut kirppispöydän kolme kertaa ja myynyt siellä niin vaatteita kuin taloustavaroitakin. Se, mikä ei mene kaupaksi, joutaa muulla tavoin kiertoon. Turha niitä on takaisin kotiin raahata, ellei tiedä lähiaikoina uudelleen kirppikselle menevänsä. Jos joku vaate roikkuu vuoden kaapissa käyttämättömänä, on ilmiselvää, että jokin siinä on vikana. Väri, koko tai ei vain miellytä. Kiertoon. Joku siitä saattaa tykätä. Paras tietenkin olisi, ettei niitä turhia ostoksia tekisi lainkaan. Säästyisi rahaa ja ympäristö.
Askarteleminen on mukavaa puuhaa
ja etenkin näin jouluaikaan siitä on iloa ja hyötyä. Joulukortit on jo
postissa, mutta tokihan sitä aina jotain lisääkin voi tehdä. Esimerkiksi
vaikka lahjakortin sukulaistytölle. Innostuin taas ristipistoista. Sitä
voisi verrata sanaristikkojen tekemiseen. Jokaisen piston paikka on
tarkkaan määrätty, kuten kirjaimet ja sanat sanaristikossa. Samoin
värien tulee täsmätä mallin kanssa.
Jos ei millilleen niin ainakin
siten, että muodostuva kuvio on ymnmärrettävä. Yritän päästä eroon
jämälangoista; niistä, joiden värinumerokin on saattanut kadota. Tällä
kertaa aloitin pienistä kuvista, joita on valmistunut kaksikin
kappaletta illassa. Nyt olen jo siirtynyt vähän isompii töihin ja sitten
onkin vuorossa jokin useamman viikon kestävä projekti. Kunhan löydän
sopivan mallin. Sääli, ettei mistään enää saa italialaista Le idee di
Susannaa, jossa on upeita malleja.
Kyllä vieläkin harmittaa viime kesänä rikkoontunut kamera. Hankin sen tilalle uuden, mutta olisi totisesti pitänyt perehtyä valikoimaan huomattavasti tarkemmin. Uusi kamera on vanha parannettu malli, vaan ei sittenkään parempi. Lieneekö syynä vähän suurempi paino, koska tärähtämättömiä kuvia on äärimmäisen vaikea saada. Ja makrokuvaominaisuutta on muutettu juuri sen verran, että siitä on tehty vaikeampi käyttää. Alan taas vähitellen unelmoida kunnon järkkäristä. Niiden hinnat on kovasti tulleet alaspäin ja mahdollisuus sellaisen hankkimiseen ei ole niin utopistinen ajatus kuin voisi kuvitella. Ehkä ryhdyn pudottamaan kolikoita purkkiin.
Piparit on leivottu jo pari viikkoa sitten vaan jälleen kerran unohdin jättää taikinaa näitä tähtipullia varten. Niin sitten päivänä eräänä kipaisin hakemaan kaupasta valmistaikinaa ja perjantaina ankaran siivoussession jälkeen alustin pullataikinan liinan alle kohoamaan. Sitä odotellessa kaulitsin osan valmistaikinasta ja pistelin tähtiä useamman kappaleen. Hieman pidempään näitä pullia olisi voinut uunissa pitää tummemman värin saamiseksi, mutta maku on herkullinen. Pullat ovat pehmeitä ja ilmavia, enkä niitä rusinoitakaan unohtunut. Tänään törmäsin vihjeeseen, jossa kehotettiin voitelemaan pullat pelkällä keltuaisella paremman värin saamiseksi. Ja hippunen sokeria rikottuun kanamunaan saa valkuaisen ja keltuaisen sekoittumaan paremmin. Hyvä vinkki!
Joulukoristeet ovat kauniita, mutta kovin vähän aikaa niitä loppujen lopuksi tulee esillä pidettyä. No, onhan niitä ihmisiä, joiden joulu kestää kuukaudesta toiseen. Minuun iskee yleensä hyvin pian joulun jälkeen siivous-järjestely-mikä-lie -vimma ja silloin joulukoristeet saavat kyytiä. Usein aika pian joulun jälkeen päivät kirkastuvat ja kotiin tulee valoa myös ulkoapäin. Ei ainoastaan sytytetyistä valaisimista. Silloin punaiset liinat ja kuusi kainalossa könöttävät pukit hyllyillä ja pöydillä alkavat näyttää kulahtaneilta. Vihreä välkkyy edessäpäin ja kevään ensihaiku alkaa kutkuttaa. Ei muuta kuin pukit ja joulupallot takaisin laatikoihinsa ja kellariin. Sieltä ne on taas mukava kaivaa vuoden lopulla. Harrastin valokuvauksen opiskelua joulukoristeideni parissa. Haasteellista tässä joulukuun puolivälin pimeydessä. Eilinen vesisade on loppunut ja maassa on vielä vähän luntakin. Ei kuitenkaan riittävästi valaisemaan maisemaa.
Käytettyjen nenäliinojen pino kasvaa pöydällä, välillä tuntuu, että päästä tulee aivotkin ulos niistäessä. Toivottavasti kurkun kutina ja köhinä helpottaa huomisiltaan mennessä, sillä olen menossa joulukonserttiin Tuusulan kirkkoon. Jos siellä köhii tällä menolla, en kuule mitään itse eikä kyllä moni muukaan. Sain ystävältäni vinkin hankkia imeskeltäviä yskänpastilleja. Heti huomenna käyn apteekissa niitä kysymässä.
Perheen kesken olemme päättäneet olla ostamatta joululahjoja toisillemme. Vielä en tiedä, kuinka päätös pitää. Sain tällaisen Laura Honkasalon hauskan lahjavinkin - ja ekolokisen:
"Jokaisella kirjastokortin omaavalla on mahdollisuus hankkia
vastaanottajaa miellyttävä kauno- tahi tietokirjallinen teos, joka
tulee joulun jälkeen palauttaa takaisin kirjastojärjestelmään
annettuun määräpäivään mennessä."
Laura
Honkasalo, 2002
Ihan näin unelias ei oloni ole. Silti silmien kiinni pitäminen tuntuu parhaalta idealta juuri nyt ja siksipä lähdenkin miettimään, josko kellahdan sängylle dekkarin viereen tai istahdan nojatuoliin jatkamaan ristipisto-sanaristikkoani.
