Aikaansaamattomuutta

Juuson mahtava haukotus ikkunalaudalla.

Juuso pukee eleiksi kaiken sen, mitä olen tänään saanut aikaan: haukotuksia ja turhaa tepastelua sinne tänne. Vakaa aikomus on ollut laittaa siemeniä itämään, aloittaa pääsiäiskorttien askartelu, silittää pyykkiä ja tietenkin käydä myös ulkona lenkillä sekä mahdollisesti kuvaamassa eteen tupsahtavia ilmiöitä. Mikään edellä mainituista ei ole toteutunut. Sen sijaan olen seikkaillut netissä, löytänyt ja lukenut ihania puutarhablogeja ja taivastellut ihmisten uskomattomia kädentaitoja. Tuli myös metsästettyä ulkomaisia ristipistosivustoja, josko saisin uusia inspiraatioita - ja sainhan minä. Kunhan saan lisää aida-kangasta, pääsen kokeilemaan löytämiäni ideoita.

Ruusu-neilikka kimppu ystävältä

Naapurit, ystävät ja kylänmiehet ovat ilahduttaneet minua kauniilla kukkakimpuilla nimipäiväni kunniaksi. Kylläpä tällaisesta muistamisesta tulee iloiseksi. Yksi jos toinenkin meistä unelmoi lottovoitosta, mutta kyllä ystävät ovat pienen lottovoiton arvoisia. Kortti, kukkakimppu, tekstiviesti, puhelimen pirautus, yhdelläkin näistä elää taas kummasti seuraavaan merkkipäivään. 

Sulkaneilikka viime kesänä

Neilikat olivat vuosikausia jollain tavoin pannassa. Kai niitä oli kukkakaupoissa, mutta ei niitä tullut ostettua itse, eikä saatua muiltakaan. Nyt ne näyttävät löytäneen uudelleen tiensä kimppuihin ja mikäpäs siinä. Neilikka on varsin kestävä leikkokukka ja ainakin minusta myös kaunis. Kuin somaa röyhelöä ja sopii mm. ruusun kanssa erinomaisesti. Minulla kasvaa puutarhassani ketoneilikkaa ja sulkaneilikkaa. Erityisesti sulkaneilikasta tykkään kovasti, ja kesti hetken, kunnes löysin sille nimen. Sitä kasvoi vanhempieni pihassa ja he puhuivat aina kartanonruohosta. Aika kaunista ruohoa ja kattaa maan mukavasti vähentäen rikkaruohojen nyppimistä. 

Gerperakimppu toiselta ystävältä

Gerpera kuuluu myös suosikkeihini leikkokukkana. Ihan mihin vuodenaikaan tahansa. Tämä oranssisävyinen kimppu on kuin aurinko pakkaspäivän keskellä. Aamulla nimittäin ulkolämpömittari näytti -20 astetta, eikä se päivän aikana plussan puolelle noussut laisinkaan. Parhaimmillaan - tai siis lämpimillään ulkosalla meidän nurkilla oli -5 astetta. Onneksi loppuviikoksi on jälleen luvattu lämpimämpää joskin pilvistä. Ei haittaa, kunhan lumi sulaa. Ukkokulta kolasi olopihan puolen terassit lumesta ja oitis viime viikonvaihteen paiste ensin sulatti ja sitten kuivatti terassilaudat. No, se lumi tietenkin on edelleen olemassa, hiukan toisessa paikassa tosin. Alapihalle johtavien portaiden kohdalle on kasaantunut varsinainen helikopterikenttä tiivistä lunta. Viime vuonna uumoilin portaiden juurella olevan lunta vielä juhannuksenakin, mutta ei sentään. Kyllä se silloinen helikopterikenttä suli toukokuun lopull. Kävin kyllä hieman avittamassa, eli levittämässä lunta ja pilkkomassa isompia paakkuja pienemmiksi. Sitä hommaa taitaa olla tänäkin keväänä luvassa.

Ja papukaijatulppaaneita edelleen ystäviltä

Sainpa minä tulppaanejakin muhkean nipun. Säännöttömyydessään ja ryppyisyydessään sopivat tällaiselle perfektionistille siedätyshoidoksi. Pakko opetella hyväksymään epätäydellisyyttä. No, leikki leikkinä. Enköhän minä ole jo hyvällä tiellä keskeneräisyyden hallinnassa. Yritin netistä löytää enemmän tietoa papukaijatulppaaneista, mutten löytänyt. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, millainen mutaatio on tuottanut rypistyneen kukan.

Kortteja valmistuu mukavaan tahtiin. Vielä en tosiaan tiedä, ryhtyäkö myymään niitä vai lähetänkö läheisille merkkipäiväonnittelujen merkeissä. Käväisi tuossa mielessä, että kohta voisi aloittaa joulukorttikuvien kirjomisen. Olisipa sitten ajoissa valmiina. Tällä hetkellä pääasia on tekemisen ilo. Käsille täytyy olla puuhaa ja mielellään mukavaa sellaista.