Virvon varvon...

Tänään on jälleen se päivä vuodesta, jolloin ovikello soi yhtenään ja varastossa on hyvä olla kasapäin suklaamunia, karkkia, jopa kolikoita. Virpojia meidän seudulla tuntuu riittävän. Monet ovat toki panostaneet naamioitumiseen ja nähneet paljon vaivaa virpomisvitsojensa koristeluun, osaavat myös virpomislorunsa hienosti. Näille lapsille annan mielihyvin suklaamunia tai muuta hyvää. Joka vuosi joukossa on kuitenkin niitä tenavia, joiden pääasiallinen tarkoitus on ilmeisesti saada kasaan mahdollisimman paljon herkkuja ja vielä mieluummin rahaa. Viis siitä, mikä risu on oven avaajalle annettavana, puhumattakaan teeman mukaisesta pukeutumista. Jälleen tänä vuonna oven takana käväisivät ne pari tyttöä, jotka eivät mitenkään malta odottaa oven avautumista. Heti ensimmäisen ovikellon kilautuksen jälkeen tytöt ryhtyvät hermostuneesti hakkaamaan nyrkeillä ovea. Tällä kertaa jätin oven heille avaamatta ja säästin nekin suklaamunat mukavammille lapsille.

Pääsiäiskortit on askarreltu ja huomenna käyn ostamassa niihin postimerkit. Ideat olivat nyt tiukassa ja jouduin pyörittelemään tarpeita pöydälläni miltei kuukauden, enkä sittenkään ole lopputulokseen tyytyväinen.

Nyt kannattaisi käyttää huonot ulkoilusäät vaikka korttien askarteluun, sillä kohta aika kuluu pihalla multahommissa, eikä sieltä millään malta tulla sisälle. Vaikka tässä pari päivää on ollut melkoisen kylmää, kesä tulee takuuvarmasti. Aamuviideltä oli vielä miltei -10 astetta pakkasta, eikä päivälläkään lämpöasteita ole kovin paljon ollut. En minä yleensä ole ulkolämpömittaria aamuvarhaisella tutkimassa, mutta tänään Juusolla oli kova hätä ja ulos oli ihan pakko päästä. Meidän kattihan ei vilkaisekaan sisällä olevaan hiekkalaatikkoonsa vaan sen kanssa on mentävä ulos. Juuso kun ulkoilee valjaissa ja flexissä kuin lemmikkikoirat konsanaan. Jäljellä olevat lumihanget olivat umpijäässä, eikä metsässä isojen puiden alla ollut juurikaan sen helpompi kuoppia kaivella. Yöpuvussa ja kylpytakissa alkoi tulla varsin kylmä kissan vessapuuhien onnistumista odotellessa. Ehdin jo manailla, että jos joskus vielä uuden kissan otan, se taatusti saa luvan oppia käyttämään myös hiekkalaatikkoa. 

Sen verran virkistyin flexin päässä odottaessani, että aistini alkoivat vastaanottaa ympäristön ääniä. Illalla olin nauttinut mustarastaan lurituksista kevään ensimmäistä lakanapyykkiä narulle ripustaessani, mutta nyt metsäkyyhky huhuili komeasti kumppaniaan. Aikoinaan tänne nykyiselle asuinpaikallemme muuttaessani ihmettelin, huhuilevatko pöllöt päivisinkin. Kuuntelin korvat höröllä huu-huu -huutoja ja odottelin innostuneena näkeväni ihan livenä tuon suurisilmäisen linnun. Eräänä päivänä istuimme Ukkokullan kanssa terassilla ja kotikoivun oksalle lennähti isokokoisen pulun näköinen lintu alkaen siinä yläpuolellamme huhuilemaan samoin kuin oli metsässä tehnyt. Sain siis todellisen lintumaailman oppitunnin ja pääsin tutustumaan oikein lähituntumalta metsäkyyhkyyn. En ole koskaan väittänytkään tunnistavani lintuja, mutta tässä metsäkyyhky -asiassa en ole ainut. Pari muutakin henkilöä on erehtynyt luulemaan pöllön huhuiluksi. Näin ollaan luonnosta etääntyneitä oikein joukolla.

Odottelen edelleenkin kangaskaupan viestiä aida-kankaan saapumisesta. Varastoistani löytyy nyt vain pieniä jäännöspaloja, joita olen aikani kuluksi hyödyntänyt. Muutama lila sydänkortti valmistui täydentämään ristipistokorttivarastoani. Toivottavasti niistä myös muut pitävät. Kaksi olen myynyt ja muutaman lähettänyt onnittelujen kera läheisilleni.

Ulkona sataa parhaillaan lunta ja mittari on pudonnut miinukselle. Huomiseksi luvattiin huonoja ajokelejä, eikä kesärenkaita ole syytä vielä vaihtaa. Surkeaa, mutta ei anneta sen häiritä puutarhakauden odottamista. Joka vuosi on kesä tullut ja niin se tulee tänä vuonnakin.

Ihana naapurini tuli Omapiha -messuilta ja toi tullessaan minulle näin upean Jouluruusun. Voi, että on hauska odottaa multahommia, kun on tällaista istutettavaa. Ja voi, että on ihanaa omistaa tällaisia naapureita!

"Viherpeukalo voitelee kädet rasvaisella perusvoiteella ennen puutarhatöitä. Tällöin lika on helppo pestä pois."

Että niiden sormijakoiset lehdet

odottavat supussa

ja sitten aukeavat kuin viuhka

se on joka kevät yhtä suuri ihme

kuin vastasyntyneet sormet

ja varpaat

-Helena Anhava-