 |
| Rankkasade: vettä ja rakeita erikseen ja yhdessä. |
Sunnuntai valkeni pilvisenä, mutta luvassa
oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Peräkamaripoika oli tullut lauantaisaunaan
isänsä kanssa ja oli minun vuoroni viedä hänet kotiinsa. Ajattelin mennä
pojan vietyäni pihahommiin, mutta matkalla meni odotettua enemmän aikaa ja
pääsinkin heti kotiin palattuani Ukkokullan seuraksi ruoanvalmistustehtäviin. Katoimme pihalle,
mutta ehdimme juuri ja juuri syödä, kun terassi alkoi napsumaan isoista
vesipisaroista. Kohta jo tulikin vuoroin vettä, vuoroin rakeita taivaan täydeltä.
Rännit eivät jaksaneet vetää voimalla satavaa vettä vaan se tulvi suoraan
rännien yli katolta maahan. Aikansa maata rummutettuaan sade vihdoin loppui ja
jonkin ajan kuluttua aurinkokin jälleen palasi luontoa kuivattamaan.
Sateen jälkeen puutarhassa kameran kanssa kulkiessani vesi
vain litisi kenkien alla. Märkää ja vieläkin märempää. Saisi jo tulla
lämpimämpää ja aurinkoisempaa, sillä etenkin kesäkukat näyttävät kärsivän
näistä viileistä ilmoista ja ylenmääräisestä kosteudesta. Hyttysetkin kuulemma
vähenisivät, jos nyt tulisi pitkä kuiva ja lämmin kausi.
Ohjelmaa on jälleen tulevalle viikolla
runsaasti kalenterissa. Tiistaina menen heti aamusta hammaslääkäriin ja sen
jälkeen vien isäni hakemaan uutta kuulokojetta. Pikkuveljeni tuo Siiri-tyttönsä
vanhempieni luokse ja otan hänet sieltä muutamaksi päiväksi meille
“kesähoitoon”. Siiri täytti toukokuussa jo 10 vuotta, mutta toivon mukaan
häneltä vielä leikki sujuu. Kyllä hän ehtii teini-ikäisten juttuihin vielä
monen monta kertaa. Ihan liian nuorena nykylasten leikki näyttää loppuvan. Puutarhaan tuskin Siirin meillä ollessa
ehdin pureutua. Hän haluaa 100 prosenttista kanssaoloa, eikä puutarhahommat
kuulu hänen kiinnostuksen kohteisiinsa. Ihana on kuitenkin Siirin kanssa
touhuta ja olla se “kiva täti”, jonka luokse tyttö toistaiseksi mielellään
tulee. Siirin vanhemmat hankkivat tytölle sen, mitä hän tarvitsee. Minä olen
ottanut tavakseni antaa hänelle joulu- ja syntymäpäivälahjaksi omaa aikaani ja
siinä ohessa myös jonkin kivan kokemuksen. Aiemmin tapasimme käydä leffassa, mutta
viime kesänä olimme Suomenlinnan kesäteatterissa katsomassa Ryhmäteatterin
“Ronja ryövärintytärtä” ja nyt menemme juhannuksen jälkeen jälleen
Suomenlinnaan, jossa vuorossa on “Peter Pan”.
 |
| Pyyhkiipä sade siitepölyt terassilta |
Maanantai on kuitenkin puutarhapäivä. Ihan
ensimmäisenä täytyy pureutua Pohjantähden käpristyviin lehtiin. Jokin
pistiäinen tai ripsiäinen on nyt liikkeellä. Huomasin saman ilmiön myös
Sammalruusussa, joten oksasakset ja mäntysuoparuisku aseina heti aamusta.
Pientä lapionheilutustakin on luvassa, sillä kävin eilen ostamassa kolme
Tuiviota istutettavaksi Pyykkinaru-tukimuuriin. Olisin ne ehtinyt eilenkin
istuttaa, mutta olivat kaupasta tuotaessa niin kuivia, että päätin antaa niiden
imeä paakkunsa kosteaksi vuorokauden ajan.
 |
| Taas on luvassa kunnon herukkasato |
Tämän iltaisella
valokuvauskierroksella paljastui taas jokunen rikkaruohoesiintymä, joita ei
parane päästää leviämään. Joitakin voikukkia on jälleen päässyt naamioitumaan
kukkien sekaan ja ne täytyy käydä nappaamassa pois ennen kuin ehtivät pöllyttää
haituviaan ympäriinsä. Sinänsä turhaa, koska naapuristossa noita pöllyttäjiä
riittää, samoin tien varren ojissa. Olenpa kuitenkin tehnyt oman osuuteni, kun
käyn nuo muutamat pois nyhtämässä. Tukia täytyy laittaa ainakin
herukkapensaiden pisimmille oksille. Joka vuosi poistan herukoilta vanhimpia oksia ja lyhennän myös niitä pisimpiä, mutta syystä tai toisesta meidän herukkapensaat kasvavat valtaviksi. Ja tuottavat runsaasti marjaa. Sehän on tietenkin tärkeintä.
Tarkkailin riippabegoniaa kameran etsimen läpi ja totesin siinä hauskaa säännönmukaisuutta. Jokaisessa oksassa on kahdenlaisia kukkia: yksi kerrottu ja yksi tai kaksi yksinkertaista kukkaa. Enpä ole ennen huomannutkaan. Oman kylän puutarhalla käydessäni löysin jälleen näitä riippabegonioita parin vuoden tauon jälkeen. Oli kyllä vaikea valita kolmesta kauniista väristä: luonnonvalkoisesta, herkän keltaisesta ja tästä pinkistä. Lopulta päädyin pinkkiin, koska se loistaa niin kauniisti muuten tummaa ja vähän synkänkin näköistä taloa vasten.
Olen antanut kukkapenkeille ja puutarhan eri osille omat nimensä. Se jotenkin helpottaa suunnittelemista ja varsinkin tarinointia puutarhasta. Alapihalla on Kiemurapenkki, Ruusukivipenkki ja Rajamäntypenkki. Ja tontti on tietenkin jakaantunut Alapihaan ja Yläpihaan tasoeron vuoksi. Yläpihalla on Olopiha (terassialue), Vasen ja Oikea kukkapenkki, Puutarhaportti, Leikkimökkipiha, Puistopääty ja Autotallipääty. Autotallipäädyssä on Pyykkinaru-tukimuuripenkki (joka näyttää lyhenevän Pyykkipenkiksi). Etupihalla on Sisäänkäynti, Varaparkkipaikka ja Pikkupuutarha. Joskus pohdin, saisinko väsättyä kauniit ja puutarhaan sopivat osoiteviitat. Ehkä pihamme alkaisi sitten muistuttaa näyttelypihaa? Taitaa riittää, että itse tiedän, mitä mikin nimitys tarkoittaa.
Tänä viikonloppuna Suomen BirdLife on järjestänyt Mökkibongaus-tapahtuman. Koska meillä ei ole mökkiä, vaan kotimme toimii niin kaupunkiasuntona kuin mökkinäkin, ajattelin käydä kirjaamassa omia havaintojani. Koskaan en missään mitään voita, mutta aina kannattaa yrittää. 17.6. mennessä vastanneiden kesken arvotaan kaksi neljän hengen majoituspakettia Lappiin ja muita palkintoja. Olisipa hienoa päästä Lappiin!
