Kulunut viikko on mennyt omaishoitotehtävissä ja 10-vuotiaan Siirin seuraneitinä. Puutarhassa on käyty lähinnä leikkimässä barbeilla nurmikolle levitetyn huovan päällä ja askartelemassa kortteja pihapöydän ääressä. Sään puolesta päivät ovat olleet ulkoilukelpoisia; aurinko on enimmäkseen paistanut, eikä sade ole häirinnyt. Sen sijaan hyttyset ovat kiusana heti, kun vähänkin pidempään ulkosalla liikkuu.
Kun barbit olivat tarpeeksi vaihtaneet vaatteita ja seurustelleet toistensa kanssa olikin aika siirtyä perähuoneen lattialle kasaamaan legotaloja. 10-vuotiasta ei sentään iltakahdeksalta laiteta nukkumaan ja niin sitten valojen sammuttaminen tuppasi lykkääntymään ilta toisensa jälkeen puoliyöhän. Muutaman päivän leikkiputkesta väsyneenä en ole vielä pahemmin jaksanut puutarhaan paneutua. Nämä tämän päivän lapset tuntuvat vaativan aikuiselta aktiivista läsnäoloa tauotta. Pitää pelata ja touhuta ja järjestää tekemistä. Mutta mukavaa oli siinä ohessa jutella maailman menosta ja tutustua alakouluikäisen tyttölapsen ajatuksiin.
Pari päivää oli hyvin kesäistä, eilen lähes helteistä, mutta tänään sitten sataakin kaatamalla. Nurmikko kasvaa kohinalla ja se vaatii leikkaamista vähintäänkin kerran viikossa. Puutarha on täynnä kukkivia tai nupuillaan olevia kasveja. Pensasruusuista Mökinruusu on jo avannut ensimmäiset kukkansa ja Juhannusruusu on viittä vaille -tilanteessa. Pohjantähtikin on saanut aikaan muutaman nupun, mutta mikä lie -pistiäinen ehti kyllä sitä vahingoittaa kovasti. Leikkasin toukkien ruttaamia lehtiä ja suihkutin mäntysuopaliuoksella. Kirvoja on niin ruusuissa kuin omenapuissakin runsaasti.
Unikot availevat pallukkaisia nuppujaan ja Siperiankurjenmiekat kukkivat täyttä päivää. Myös Kurjenpolvet ovat aloittamassa kukintaansa. Koivuangervossa ja Aronioissa on kukkia valtavasti. Ylipäätään tuntuu, että useimpien kasvien kukinta on tänä vuonna todella runsasta.
Alkuviikosta valoin
betonista neljä raparperinlehtikulhoa muovin alle muhimaan. Eilen otin ne
muovin alta ja hyvin olivat onnistuneet. En kuitenkaan ehtinyt putsata
rapskunlehteä pois ja se oli tarkoitus tehdä tänään. Tuonne kaatosateeseen en aio kuitenkaan mennä, joten sade huuhtokoon kulhoja vielä jonkin aikaa.
Huomasin, että aina kun
olen poissa puutarhan parista useamman päivän, luonto pyrkii ottamaan omansa ja rikkaruohot kurkottavat päätään. Tekemistä taas riittää yllinkyllin; tukemista, nyhtämistä, rankkasateen jälkien siivoamista.
Nurmikkoa leikatessani
totesin, että perennapenkkien reunoille asettamani kivet on otettava pois ja
korvattava kivituhkalla. Leikkurin pyörä ei kulje kunnolla kivien päällä, vaan
siirtelee niitä sinne tänne. Kiville riittää kyllä käyttöä muuallakin ja
onneksi tilasin lisää kivituhkaa. Nyt vain sitä kärräämään.
Suurempi työmaa odottaa vasemmassa rinteessä. Kuvittelin, että jaksaisin
sietää heinittynyttä näkymää syksyyn saakka, mutta niin ei taida käydä. Illalla
pojan kanssa puutarhaa kiertäessäni mieleen hahmottui muutamia ideoita, joista
saattaa olla hyötyä rinteen parantamisessa. Taitaa olla jälleen vuorossa nurmikon pienennysprojekti yhden kukkapenkin verran.
Sammalleimu, maksaruoho ja muut
rinteessä säästettävät kasvit eivät jaksa taistella puna-apilan ja ruohon kanssa vaan
jäävät selvästi alakynteen. Jostain on puutarhaamme levinnyt myös tulikukka,
joka ei mielestäni ole niitä kauniimpia kasveja. Sen lehdet muistuttavat alkuvaiheessa hiukan sormustinkukan lehtiä ja siksi en ole heti arvannut riipiä niitä pois.
Kasvilavoissakin on vihdoin elämää. Ukkokullan sipulit ovat kasvattaneet vartta ja harso piti ottaa pois. Minun laatikossani kehäkukka on itänyt, mutta persiljasta tai tillistä ei vielä ole havaintoja. Ei kyllä pahemmin rikkaruohojakaan, joten kitkemistä ei siis sillä saralla ole ainakaan vielä tiedossa.
Sateisen päivän voi käyttää monella tavoin ja minä päätin imuroida. Auringon paisteessa on mukava lähteä pihamaalle, joten kodin siivous näin kesäaikaan saattaa ajoittain olla hiukan suurpiirteistä. Juuso meni aamulla pihalle, eikä halunnut tulla sisälle sateen alkaessa. Metsikön isojen puiden katveessa voi aika pitkään pysytellä kuivana ja sinne Juusokin oli suunnistanut. Sade kuitenkin tuli aina vain rankemmaksi ja saatuani siivoushommat päätökseen, kipaisin sateenvarjon kanssa katsomaan, josko kissa haluaisi jo tulla sisälle. Ehdin tuskin Juuson nimeä henkäistä, kun kissa pinkaisi kohti terassin ovea. Flexi kirposi kädestäni ja sinkoutui maata pitkin kolisten Juuson perässä tarttuen vihdoin terassin reunaan. Juuso oli jo sisällä ja ravisteli itsestään suurimmat sadepisarat pitkin takkahuoneen lattiaa. Sitten se kiersi ruokakupin kautta olohuoneeseen ja paneutui nojatuoliin nukkumaan.
