 |
| Pikkupuutarhan polku on hetken aikaa siisti |
Eilisen aurinkoinen ja lämmin päivä salli
Pikkupuutarhan siivoamisen jatkamisen. Rikkaruohot lähtivät helposti märästä
mullasta, lauantai-illan rankkasateesta oli ainakin tällä tavoin hyötyä. Kahden päivän
kovan urakan jälkeen Pikkupuutarha on nyt hetken ajan siisti ja polut ovat
selkeästi nähtävissä. Kunpa kaikki kauniit kukat kasvaisivat yhtä vikkelästi
kuin monet rikkaruohoiksi luokitellut kasvit. Kitkin voikukkaa, ahomansikkaa,
niittyhumalaa, hiirenvirnaa ja monia muita, joita en äkkipäätään tunnistanut. Ahomansikka
on kaunista, niittyhumala on kaunista ja hiirenvirnakin on kaunista, kunhan
eivät kasva keskellä varta vasten ostettuja ja huolella istutettuja perennoja.
 |
| Talviot ovat hetken omalla reviirillään |
Malttamaton luonteeni näkyy hyvin
puutarhassani. Istuttaessani jotain kukkalajia, en millään jaksa odottaa sen
kasvua ja tilan ottamista vaan harrastan monistamista eli tungen joukkoon muista
kukkapenkeistä jaettavaksi sopivia kukkia. Tämä on johtanut siihen, että
minulla on kaikkea kaikkialla. Ei siis mitään hienoja ja harkittuja perennapenkkejä,
joissa eri lajikkeet kukkisivat toukokuusta syyskuuhun tuuheina ja tiiviinä
puskina etualan pienimmistä taustan korkeimpiin. Enpä tiedä, mihin olet
vuosikaudet multasormeani tökkinyt, mutta tuntuu kuin vasta muutaman viime
vuoden aikana olisin löytänyt jonkinlaisen punaisen langan, jota kykenen
seuraamaan tulevinakin kesinä.
Möyriminen mullassa ei aina ole
ongelmatonta. Milloin lapionvarsi kopsahtaa kipeästi varpaille, milloin iso
kivi vyöryy jaloille, ihon alle tunkeutuneista ruusunpiikeistä ja nokkosen
poltteesta puhumattakaan. Niin ja kutiavat hyttysenpaukamat tai paarmanpuremat
sekä kaikenlaiset muut nirhaamat ja mustelmat. Mahtoiko minulla olla
lapsenakaan niin kolhiintuneet raajat kuin nykyisin pyrkiessäni täyttämään
puutarhaunelmaani.
Monen
kesäperinteeseen kuuluu mattojen ja vuodevaatteiden pesu. Meidän räsymatot ovat
niin pieniä, että pystyn pesemään niitä omassa pesukoneessa aina tarpeen
tullen, vaikka monta kertaa talven mittaan. Vuodevaatteitakin tulee pestyä
muulloinkin kuin kesällä. Mutta kesäpyykkiin liittyy silti jonkinlaista
ylimääräistä puhtauden tuntua. Täkit ja tyynyt raikastuvat kuivuessaan
kesäauringon poltteessa ja iltatuulen vireessä.
Siihen nähden, miten paljon tänä kesänä on satanut, olen saanut hienosti pyykättyä peittoja, verhoja ja muita raskaampia tekstiilejä. Eilen pyöri useampi koneellinen ja suurimman osan sain myös ennen iltaa viikattua pois narulta. Viimeinen koneellinen jäi kuitenkin narulle roikkumaan. Tarkoitus oli hakea ne ennen nukkumaanmenoa sisälle, mutta tyystin unohdin. Niinpä ne ovat yön aikana alkaneessa sateessa imeneet itseensä niin paljon märkyyttä, etteivät sisälläkään ihan heti kuivu.
Tuo Pikkupuutarhan siistimisurakka ja Vasemmanrinteen kunnostus imivät kyllä mehut muutamaksi päiväksi eteenpäin, eikä juuri nyt ole minkäänlaista intoa astua saappaisiin ja noutaa lapio kellarista. Lisäksi ulkona sataa. Ei kaatamalla eikä tihuttaen vaan tasaisesti ripsuttaen, ja taivaskin on niin läpitunkevan harmaa, ettei sade ihan heti taida lakatakaan. Siis puutarha ja puutarhuri levätköön. Tauko saattaa olla hyväksikin, koska nyt on aikaa miettiä noiden naapurin miniältä saamieni lahjakasvien sijoituspaikkoja ja sen pressujen alla lymyävän uuden kukkapenkin tulevaa olomuotoa. Ja voisihan sitä vaihteeksi askarrella korttejakin.
