Iltapäivän kahvivieraita odotellessani leikin Picasan kollaasitoiminolla, jolloin sain ympättyä samaan kuvaan kuukausittain kuvaamani Puutarhaportin sekä toisen kuvan Juuson päivätorkuista angervopensaissa. Oikeassa yläkulmassa on kaksi kuvaa toukokuulta, kulman kuva on otettu 2.5. ja sen viereinen kuva pari viikkoa myöhemmin. Keväällä muutokset näyttävät olevan sen verran nopeita, että kuvaaminen tiheämmin on perusteltua.
Tänään oli syksyn ensimmäinen pakkasaamu täällä pääkaupunkiseudulla. Meidän mittarimme näytti puoli kahdeksan aikaan -0.3 astetta. Tosin mittari on melko varjoisessa paikassa. Yleensäkin meidän pihallamme on kylmempää kuin esimerkiksi vastapäisen naapurin pihalla. Unohdin vilkaista alapihalle, josko siellä olisi kuuraa. Ukkokulta oli keittänyt aamukahvia ja voidellut jo leivätkin valmiiksi, mutta hän ei jäänytkään seurakseni aamupalalle vaan lähti katsomaan formulakisoja. No, mukavahan sitä on uppoutua sunnuntain sanomalehteen ilman minkäänlaista kiirettä.
Kahvivieraiden saapuessa Juuso nukkui tyytyväisenä työhuoneen tuolilla. Yhtäkkiä se ilmestyi olohuoneen oviaukkoon sanoen syvällä kurkkuäänellä "oi-oi-oi", minkä tiedän tarkoittavan sen kohta oksentavan vatsaansa nieltyjä karvatuppoja. Kysyin Juusolta, onko sillä huono olo, jolloin se jatkoi entistä tomerammin oivotteluaan kuulostaen siltä kuin se sanoisi on-on-on. Vieraisilla ollut 9-vuotias Vivian-tyttö ihmetteli ääneen, miten Juuso ymmärtää puhetta ja jopa vastaa kysymykseeni. Samassa kissa sitten yökkäsikin lattialle ruohon ja karvan sekaisen läntin. Vaikka kissan oksennuksia ei olekaan kovin hauska siivoilla, nauratti kuitenkin episodi Juuson fiksusta vastauksesta. Vaan harvoinpa tuo edes sisälle oksentaa. Pitää tänään muistaa harjata kissaa, vaihtaisiko kenties paksumpaa karvaa tilalle, kun tuntuu koko katti niin kovasti pölisevän.
Kävin myös tänään testaamassa uutta kameraani pihalla. En ole juurikaan ehtinyt sillä kuvaamaan, enkä ylipäätään kuvaamaan millään kameralla. Ulos lähtiessäni aurinko paistoi, mutta tuskin ennätin taloa kiertää, kun jo taivas oli mennyt pilveen ja alkoi satamaan jättikokoisia pisaroita, yhä tiheämpään tahtiin. Manasin jo mielessäni, etteikö nyt voisi edes yhtä päivää olla pelkkää paistetta. Onneksi kyseessä oli ilmeisesti ohi purjehtiva sadepilvi, sillä aika pian sisälle palaamisen jälkeen sade päättyi ja vähitellen myös aurinko tuli jälleen esiin. Iltapäivän aikana on kirkastunut entisestään, joskin edelleen taivaalla kulkee isojakin pilvenlohkareita. Tuuli tuntuu tulevan jostain hyvin kylmästä. Vieraita terassilla hyvästellessäni varpaat jäätyivät puukengissä. Vääjäämättä kuljemme kohti talvea. Hyrrr!