Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät puolustakaa niitä."
- Eeva Kilpi -
Kruunuvuokko Puutarhan lumo -blogista antoi minulle tämän kauniin tunnustuksen seuraavin perusteluin:
"Halusin antaa sinulle tämän henkilökohtaisen ja itse kehittelemäni
tunnustuksen hyvistä ja huumorin sävyttämistä jutuistasi. Luen
kirjoituksiasi aina suurella mielenkiinnolla. Voit tietenkin halutessasi
jakaa tunnustusta eteenpäin."
Tein monta vuotta vapaaehtoistyötä mielenterveyskuntoutujien parissa. Se oli minulle tärkeää siksi, että olin itse läpikäynyt vakavan masennuksen ja selviytynyt siitä sekä hengissä että myös tervehtyen. Halusin tehdä jotain hyödyllistä, vaikka en juuri silloin työelämään kelvannut. Mielestäni olen aina pystynyt kohtalaisen hyvin puhumaan omasta puolestani, mutta samalla olen nähnyt, ettei se suinkaan ole kaikille yhtä yksinkertaista. Ei varsinkaan vakavan sairauden jäytäessä mieltä ja kehoa. Jokainen ihminen tarvitsee mielekästä tekemistä, josta hän saa myönteistä palautetta. Ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja, ellei ystävää niin ainakin jonkun, joka kuuntelee juuri minua, on edes hetken minua varten. Ihminen haluaa olla osa yhteiskuntaa, vaikka ei aina jaksaisi mitään sen eteen tehdäkään. Harva haluaa omasta tahdostaan jäädä yksin ja kaikkien yhteisöjen ulkopuolelle.
Kun vanhempani muuttivat 10 vuoden Varsinais-Suomi -jakson jälkeen takaisin tänne pääkaupunkiseudulle, tajusin heidän vanhentuneen ja tiedostin tulevaisuudessa avuntarpeen lisääntyvän. Kun myös äidin sydänleikkaus tuli ajankohtaiseksi, ymmärsin, että nyt elämässäni on alkanut uusi vaihe. Luultavasti olin jo jonkin aikaa jossain sisimmässäni työstänyt siirtymistä mielenterveystyön parista johonkin uuteen ja vanhempieni lisääntynyt avuntarve ikäänkuin loksautti asiat mielessäni paikalleen. Päätin jättäytyä vapaaehtoistyön aktiiviroolista rivijäseneksi.
Vuosi sitten kesäkuussa aloitin blogini pitämisen. Pöytäkirjojen ja raha-anomusten sijaan oli innostavaa aloittaa pienten puutarhajuttujen kirjoittaminen. Ei rukseja sinne tänne, eikä lakien ja paragraafien mukaisia lauseita sääntömääräisine allekirjoituksineen vaan vapaata kerrontaa siitä, mikä milloinkin päähän putkahtaa. Etusijalla on ollut ikioma puutarha, jonka suhteen taidan olla noviisi iän ja kaiken, mutta jonka parissa on vain niin mahdottoman kiva touhuta. Yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta kesä kesältä enemmän myös ihan oikeiden oppien mukaisesti.
Ja mikä parasta, blogissa voin tavallaan säilöä ja jakaa muiden kanssa kukkakuvani, joita on niin hauska vuosi toisensa jälkeen ottaa. Samat pionit, liljat, tulppaanit, kerta toisensa jälkeen ja aina yhtä uuden tuntuisina. Kuvittelin, ettei kaltaisiani hölmöjä juurikaan muita ole, mutta upeaa - täältä blogimaailmasta löysin tismalleen samanlaisia kohtalotovereita. Mullassa mönkijöitä, joilla kiikkuu kamera kaulassa. Jotka kuvaavat ne samat kukkaset kesä toisensa jälkeen. Joukossa on viimeisen päälle hienoja puutarhoja ja ammattilaistasoisia valokuvaajia kuin myös selvästi harrastelijapuutarhureita ja digipokkarilla räpsyttelijöitä. Kaikki sulassa sovussa yhteisen innostuksen tartuttamina.
Voi, miten paljon olen saanut käyttökelpoisia ideoita niin puutarhaani kuin monenlaisiin kädentaitoihin. Tuskin kukaan ihminen on yksitaitoinen ja se näkyy selvästi myös täällä blogimaailmassa. Vaikka suurin osa seuraamistani blogeista keskittyy puutarhaan, löytyy näiden puutarhureiden joukosta taitavia käsityöihmisiä, askartelijoita, sisustajia, leipureita ja vaikka mitä mielenkiintoista. Kaiken käsinkosketeltavan lisäksi blogimaailma on tuonut elämääni mielenkiintoisia ihmisiä, luovia persoonia, joista jokainen on jo sinänsä tutustumisen arvoinen. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että blogissa voi saada mielen liikahtamaan siten kuin täällä on tapahtunut. Että ihmiset tuovat puutarhajuttujensa lomassa elämänsä ilon ja onnen päivät, mutta myös kärsimyksen meidän kaikkien yhdessä jaettavaksi.
Siis sydämellinen kiitos sinulle Kruunuvuokko tästä upeasta tunnustuksesta! Kiitos myös monille muille, jotka olette Kruunuvuokon tavoin saaneet minut liikuttumaan näin syvästi. Hyvyyttä on, jakakaamme sitä toisillemme!