Picasawebin ilmaiseksi ilmoitettu 1 gigan tallennustila täyttyi, eikä ohjelma sallinnut uusien kuvien loudaamista blogiin. Ensin pohdin lisätilan ostamista, mutta sain paljon hyviä vinkkejä mm. kuvan pienentämisestä, että päätin ryhtyä hommaan. Aika urakka on ollut etsiä ja korvata vanhojen blogikirjoitusten kuvat pienemmillä versioilla, vaan se näyttää kannattavan. Edelleen on runsas puolet päivittämättä, mutta tilaa alkaa vähitellen kertyä. Oikea ranne alkaa olla kipeä hiiren naputtelusta, mutta onpahan tasapuolinen olo, kun vasenkin ranne on jo entuudestaan kipeänä. Tässä välissä olisi pitänyt tehdä yhtä sun toista muutakin, mutta minkäs mahdat, kun koko ajan takaraivossa nakuttaa tämä kuvahomma ja tarve saada se pois päiväjärjestyksestä.
Tulipa sitten tänne etelärannikollekin lunta ja varsinaisella voimalla. Lähdimme perjantaina ajamaan pikkuveljen synttäreille Saloon, vaikka kaikki säätieteilijät kehottivat pysymään poissa auton ratista. OIkeastaan ajokeli oli odotettua helpompi. Myrskytuuli hiukan ravisteli autoa ja tietenkin lumi pöllysi aivan valtavasti, mutta liikennettä oli hyvin vähän eikä mihinkään kiire. Tien pinnassa ei lumi pysynyt, joten asfaltti ei tuntunut liukkaalta. Saloa kohti ajettaessa lumisade väheni, vaikkakin tuuli pyöritti sitäkin vähää vaakasuorassa. Paluumatka oli hiukan raskaampi pimeyden vuoksi. Lumisateessa ei juurikaan pitkistä valoista ole hyötyä, mutta jälleen kerran hissukseen ajellessa pysyimme hyvin tiellä. Jälleen kerran ihmettelin kovasti muiden autoilijoiden kiirettä säässä kuin säässä. Ajoin sallittua 80 km:n nopeutta, mutta ohitseni piti jokaisen volvomiehen päästä.
Eilen sitten piti lähteä heti aamusta lumitöihin. Mikä kumma tässä meidän pihassa on, kun tänne tuntuu kaikki lumet pakkautuvan. Ihan kunnolla sai kolaa ja lapiota työnnellä, että kulkuväylät tulivat käveltävään kuntoon. Paikoitellen lunta tuntui olevan 30-40 cm, paikoitellen sitten vähemmän. Kevyttä tuo pakkaslumi oli, mittari kun näytti -10 pakkasastetta.
Lumitöitä tehdessämme ihmettelimme Ukkokullan kanssa täysin vieraan näköistä pikkulintuparvea, joka sirkutti talipötkön kimpussa. Mustat nappisilmät valkeassa päässä ja hiukan punerrusta kyljissä. Löytyihän niille nimikin sisälle päästyä. Lintukirjasta tunnistimme vierailleen joukon Pyrstötiaisiksi. Kuvaa en pikkuisista lintusista saanut otettua. Muutenkin pihakuvistani tuli kovin pimeitä. Kesällä istutettu kuusiaita näkyy nyt paremmin kuin kesällä konsanaan. Ja näyttää toki varsin hassulta minimaalisen kokoisena. Pupujussikin näyttää käyneen kiertämässä omenapuiden kupeella.
Ylimmässä kuvassa on näkymä työhuoneen ikkunasta eli se olkoon joulukuinen kuva "Kuusi kuvaa kesään" sarjaan ja toiseksi ylin on kuukausittainen kuvani puutarhaportista.