Eilen illalla vihdoin ja viimein hermostuin näihin käsivaivoihin ja ryhdyin heti aamulla soittamaan terveyskeskuspäivystykseen. Yllättävän nopeasti selvisin jonotuksesta ja sainkin ajan lähelle sulkemisaikaa. Siihen ne myönteiset kommentit tästä terveyskeskuskäynnistä sitten loppuivat. Vastaanottava lääkäri oli ihan nuori tyttö, jolla tuntui olevan hyvin kiire ja hän sai meikäläisen taas tuntemaan tulleeni aivan turhan vuoksi. Tämä neito ei nyt kuitenkaan googlettanut diagnoosia ja hoito-ohjeita, kuten edellinen myös sangen nuori neitolääkäri, vaan ilmoitti heti, että hänhän EI piikittele. Kerroin nimittäin, että runsas kuukausi sitten olin näitä samoja vaivoja käynyt lääkärille valittamassa ja olin saanut kehotuksen syödä viikon buranakuuri, ja ellei kipu sillä hellittäisi, laitettaisiin kortisonipiikki. Tämä neitolääkäri ilmoitti, että voisin kuulemma aivan vapaasti mennä sille lääkärille, joka piikittää, mutta hän EI piikitä. No, tunnetusti terveyskeskuksessa ei lääkäriä pahemmin pääse valitsemaan. On otettava se lääkäri ja se aika, jonka ylipäätään sattuu saamaan.
Neitolääkäri käski minun mennä ostamaan apteekista emulsiovoidetta, jota pitäisi sivellä molempiin kipukohtiin, kääriä sen jälkeen kädet kelmuun ja sitten pelkkää lepoa, kunnes vaiva katoaa. Lastalla varustettu rannetuki vielä molempiin käsiin ja sen jälkeen saisin heilutella ainoastaan yhdeksää sormea, koska siinä kymmenennessä on palovamma. Voisin myös yrittää päästä fysioterapiaan, joka tosin olisi turhaa, koska kipu estäisi venyttelyn. Mutta, piikittämään hän EI rupea. Ehdin jo miettimään, josko tyttö pelkää piikkejä - varsinkin kun viereisessä huoneessa annettiin parhaillaan influenssarokotuksia. Tai sitten hän on kasvanut perheessä, joka vastustaa kaikkia rokotuksia. Tai kolmas vaihtoehto voisi tietenkin olla, ettei hän osaa piikittää. Auts! Ehkä siis oli parempikin, ettei hän piikittänyt.
Vasemman peukalon ojentaja on tulehtunut ja erittäin kipeä. Tiedän saaneeni vaivan isoäidin neliöiden virkkaamisesta, jonka kyllä lopetin peukalon kipeydyttyä. Oikean käden selkämykseen kasvoi patti, kun pienensin ne 1300 kuvaa, jotta ei tarvitsisi ostaa lisää tallennustilaa blogia varten. Pattia lääkäri paineli ja toisteli ihastuneena, ettei olekaan moista koskaan nähnyt. Paineli, vaikka kiemurtelin kivusta. Miten minusta näytti, että lääkäri tuntui suorastaan nauttivan saadessaan minut kiemurtelemaan. Melkeinpä sarvet kasvoivat hänelle päähän. Tai ehkä kipu sai minut näkemään muuten vain piruja huoneessa???
Kun nyt olin käteni lääkäriin saanut vaivalla raahattua, päätin samalla kysyä palovamman hoidosta. Kumpi olisi parempi, puhkaista jättikokoinen vesikello vai antaa sen kuivahtaa itsestään. Ihan sama, sanoi neitolääkäri. Voit puhkaista tai olla puhkaisematta. Ja oliko vielä jotain kysyttävää. Minähän pääsin oikein vauhtiin ja näytin keskisormeen tullutta pientä pattia, jota arvelin jonkinsortin syyläksi. Muuten harmiton, mutta kun sattui jokunen päivä sitten kasvamaan juuri nivelen kohdalle ja siinä tuntuu ärsyttävän. "Mitä lie kystia ihmiselle kasvaa milloin mihinkin. Tuosta nyt en mene sanomaan yhtään mitään." tokaisi neitolääkäri ja kääntyi naputtamaan tietokonetta. Kysyin vielä lääkärin selältä, että mitä teen, jos kipu ei poistukaan elmukelmu-hoidolla! Tule uudestaan tai tilaa aika sille piikittävälle lääkärille, mutta minä EN piikitä" , sanoi selkä, jolloin katsoin keskustelun päättyneeksi ja lähdin apteekkiin ostamaan sitä emulsiovoidetta. Lähtiessäni kaivoin rannekellon laukusta, jonne olin sen ranteesta nakannut, jotta lääkärin olisi helpompi tutkia kättäni. Vastaanottoon oli kulunut viisi minuuttia. Seuraavalla kerralla googletan ensin ja sen jälkeen menen suoraan apteekkiin. Siellä ei sentään tarvitse keskustella kenenkään neitosen selän kanssa.
Ja jos joltakulta on jäänyt huomaamatta, millainen sää ulkona on, kerrottakoon, että taivaalta tulee varsin sankasti lunta. Ajokeli on kerrassaan kamala; tiet täynnä mahdotonta joulupuuroa, näkyvyys olematon ja liukasta, tietenkin. Jos auton joutuu hetkeksi pysäyttämään, on ikkunat käytävä skrapaamassa ja ennen kuin ehtii kunnolla penkkiin istahtaa, ikkunat ovat taas ummessa. Tällaista keliä minä kyllä kutsuisin myräkäksi. Olkaa siis varovaisia siellä liikenteessä!