Sivut

lauantai 22. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!


Eilinen talvipäivänseisaus toi mukanaan ihmeellisen valoilmiön. Aurinko pilkotti metsän takana ennen laskeutumistaan ja sitähän täytyi sitten käydä kameran linssin läpi tiirailemassa. Pitkään ei pihamaalla paljain näpein tarkentunut kuljeskella, sillä mittari näytti -15 pakkasastetta. Kunhan täytin lintujen siemenautomaatit ja kiersin talon kameran ja kissan kanssa. Kissalla oli kyllä vielä kiireempi sisälle, mutta ihmekös tuo, kun pojan polkuanturoita palelsi oikein kunnolla.


Aurinko paistoi vielä hetken myös metsään saaden puiden varjot venymään pitkiksi. Miten tärkeää ihmiselle onkaan aurinko ja valo ylipäätään. Sen taas saatoin huomata yrittäessäni tallentaa näitä päivän viimeisiä säteitä ennen auringon laskua. Kesä ja syksy ovat olleet hyvin sateisia, eikä aurinkoa ole pahemmin päässyt palvomaan. Koko joulukuun on ollut pakkasta ja lunta on satanut harva se päivä. Kun muutenkin harmaat päivät valaistuvat vasta aamuyhdeksän jälkeen ja iltapäivällä kolmen jälkeen on taas pimeää, ei ole ihme, jos sitä vähän hullaantuu nähdessään pilkahduksenkin auringosta. 

Kävin tänään päivälenkillä kirjastossa noutamassa varaamani kirjan ja kaupasta hain torstain reissulla  unohtamani kotikaljan. Kaupalla oli kaikki parkkipaikat täynnä ja ihmiset parveilivat sinne tänne. Kaupassa vanhempi pariskunta riiteli äänet kireinä keskenään ostoksista. Tulipa sitä äyskimistä kuunnellessani mieleen, ettei kaikkien joulu ole niin rauhallinen ja seesteinen kuin meidän. Monissa perheissä on rahapulaa, sairautta, epäsopua, kenties työttömyyttä, mielenterveysongelmia, alkoholismia, väkivaltaa. Meidänkin maassamme on asunnottomia ja todella köyhiä ihmisiä, joille joulu saattaa olla samanlaista puutteen ja kärsimyksen taivalta kuin mikä tahansa päivä vuodessa. 

Tätä joulua vietämme Ukkokullan kanssa jälleen vähän erilaisella kokoonpanolla; tytär on päättänyt aloittaa oman perhejoulunsa viettämisen ja tuleekin vävykokelaan kanssa vasta joulupäivänä meille syömään. Vanhempani menevät isoveljeni luokse, mutta sen sijaan Poika ja anoppi ilahduttavat meitä seurallaan.