 |
| Vasen kuva muutama päivä sitten ja oikea kuva vuosi sitten uudenvuoden aatonaattona. |
Jokin äkillinen mielenhäiriö sai minut pukemaan ulkoiluvaatteet ylle, nappaamaan kameran ja lähtemään lenkille. Jo muutaman askeleen otettuani totesin idean olleen huonoakin huonompi, sillä taivaalta satoi silkkaa vettä ja melkoisen rivakkaan tahtiin. Mutta päätetty mikä päätetty, huonosta ideasta ja surkeasta säästä huolimatta suuntasin askeleet eteenpäin, tie ei ollut laisinkaan liukas ja siinä vaiheessa näin vielä hyvin eteenpäin. Kaikki kunnia silmälasit keksineelle henkilölle, mutta pientä kohennusta niihin toivoisin jonkun fiksun ja filmaattisen ihmisen tekevän. Sateessa kun silmälasit huurtumisen lisäksi täyttyvät ulkopinnaltaan pisaroista ja sen jälkeen näkymät ovatkin enemmän kuin puutteelliset. Onneksi jäätävässä sateessa ei ollut lisäkseni muita lenkkeilijöitä eikä etenkään autoja. Sain rauhassa suunnistaa jalkatuntumalla ja muistin perukoilta nousevia muistikuvia hyödyntäen.
Alkumatkasta pysähdyin nappaamaan yhden ainokaisen kuvan ja sen jälkeen kamera pysyttelikin tiukasti nyrkissä. Tuumasin, että siellä se saattaisi pysyä sen verran kuivana, että ehjänä säilyisi myös kotiin saakka. Kolme varttia sain aikaa kulumaan pirteään tepasteluun. Tehokkuutta mitattaessa reissun anti oli monin verroin enemmän, sillä reipasta haipakkaa meikäläinen asteli päästäkseen mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin. Onneksi eletään vielä tätä vanhaa vuotta, joten enpä ole tullut tehneeksi minkäänlaisia suuria lupauksia puoleen tai toiseen. Kuntoilu on ihan ok ja usein olen sanonut, että säässä kuin säässä on mahdollista ulkoilla, kunhan muistaa oikean pukeutumisen. No, kun kerran ei ole pakko kaatosateessa reippailla, eikä noita kaatosateitakaan nyt ihan joka päivälle sentään osu, voisi totisesti enemmän nauttia ulkoilusta vähemmän kosteissa merkeissä.
Huomenna siis eletään tämän vuoden viimeistä päivää. Todennäköisesti teemme sen kotosalla hyvin rauhallisissa merkeissä, sillä jouluun on mahtunut jo ihan riittävästi sukulaisvierailuja ja runsaasti katetun pöydän ääressä istumista. Juusoa jo tässä etukäteen suren, sillä se pelkää rakettien pauketta ja kirkkaita välähdyksiä nököttäen sänkyni alla perimmäisessä nurkassa täristen, ressukka.