Keväisiä vertailuja virpomista odotellessa

Piha 11.3.2008

Talvi 2007-2008 oli aika lyhyt ja vähäluminen. Sen sijaan vettä satoi vielä jouluviikollakin. Myös tammikuussa satoi vettä. Kunnon lumimyräkät ajoittuivat maaliskuun alkupuolelle, mutta maaliskuun lopulla lumi oli jo melko vähissä.

Talvelta 2008-2009 ei ole kunnollista pihakuvaa, joten siltä osin vertailu jää vähiin. Muistiinpanoista käy kyllä ilmi, ettei luntakaan ollut erityisen paljon ja maaliskuun lopulla oli ihan keväisiä päiviä.

Piha 22.3.2010

Talvi 2009-2010 oli runsasluminen ja aika kylmä. Maaliskuun lopulla oli joitakin lämpimiä päiviä, jolloin auringossa lämpö nousi plussan puolelle. Pääsiäinen oli huhtikuun ensimmäisellä viikolla ja silloin hiekkakäytäviltä lumi oli lähes kokonaan sulanut pois. Öisin oli hiukan pakkasta tai pari astetta lämmintä, päivisin lämpö nousi +7 asteeseen.

Piha 20.3.2011

2010-2011 oli toinen runsasluminen talvi peräkkäin, aika kylmäkin. Maaliskuussa oli jo useita keväisen lämpimiä päiviä, mutta öisin edelleen pikkupakkasia. 

Piha 18.3.2012

Talvi 2011-2012 oli edelleen runsasluminen. Merkintöjeni mukaan olen kuivattanut ensimmäisen lakanapyykin ulkona 31.3., mikä merkitsee sitä, että lunta on ollut vähemmän kuin nyt. Muuten pyykit olisivat roikkuneet hangella. Näkeehän tästäkin kuvasta, että käytäviltä lumi on melko hyvin sulanut.

Piha 8.3.2013

Vaikka tämä viimeinen pihakuva on parin viikon takaa, ei tilanne ole oleellisesti muuttunut. Tosin tuo koivunrunko on saatu pätkittyä ja pöllit siirrettyä alapihalle odottamaan pilkkomista. Lunta on edelleen hyvin paljon ja yöt ovat olleet todella kylmiä. Aivan hämmästyin tänä aamuna, kun mittari näytti ainoastaan -10 astetta. Aurinko kyllä lämmittää mukavasti ja pihalla istuessani jopa nakkasin pipon pois ja vaihdoin ohuempiin käsineisiin. Hiukan ihmettelin, minkä vuoksi olen 2009 kuvannut niin vähän pihaa. Silloin minulla tosin oli Canonin Ixus, johon olin lähes koko ajan tyytymätön. Sen ainoa hyvä puoli oli littiputtimainen koko, joten se mahtui ihan millaiseen taskuun hyvänsä, eikä totisesti painanut matkassa juuri ollenkaan.

Etsiessäni näitä sää-, lumi- ym. tietoja puutarhakalentereistani saattoi todeta, että vaikka jonain vuonna lunta ja kylmyyttä riittäisikin, kevät tulee loppujen lopuksi aika samoihin aikoihin. Niin kuin kaikki muutkin vuodenajat. Heitot eivät ole suuren suuria, jotenkin ne vain muistaa paljon isompina. Välillä talvet ovat lumisempia ja kesät sateisempia tai kuumempia, mutta pidemmällä aikavälillä erot tasaantuvat. Tämä on oikeastaan lohdullista odotellessamme malttamattomina jälleen uutta kevättä.
 

Kokeilukakku pääsiäistä ajatellen

Kiirettä on pitänyt. Isän jalkaan iski kivulias kihtikohtaus ja kärräsin hänet lääkäriin. Samalla reissulla vanhempieni luona kävin isän lääkkeet läpi ja tein hänelle ymmärrettävän lääkelistan sekä jaoin viikon annokset dosettiin. Huomasin, ettei isä oikein huolehdi säännöllisesti lääkityksestään. Olisiko jäänyt liikaa äidin vaivojen varjoon. Vaikka äidin marraskuinen läppäleikkaus näytti onnistuneen, hänen kuntonsa ei ole ihan kohdallaan. Hengästyminen on taas lisääntynyt ja muutenkin äiti uupuu todella helposti. Yhden yön jo valvoin miettiessäni, mitä pitäisi tehdä. Ehkä odotan seuraavia labrakokeita ja mietin sitten uudelleen.

Näitä Suvikummun Marjan ohjeella tehtyjä suklaakakkuja olen leiponut tuliaisiksi ja omaan käyttöön. Herkullista!

Viikolla sattui itsellenikin kaksi lääkärireissua. Torstaina piti mennä silmälääkäriin, kun vasemman silmän näkökenttään on ilmestynyt ärsyttävä harmaa alue. Silmälääkäri tutki perusteellisesti silmäni ja totesi, että lasiaisessa on samentuma, jolle ei voi eikä kannata tehdä mitään. Niitä kuulemma tulee ja menee. Samentuma saattaa olla tuossa paikassa viikon tai kuukauden tai puoli vuotta. Jossain vaiheessa se lähtee joko kokonaan pois tai siirtyy toiseen paikkaan. Vaiva ei siis ole mitenkään vaarallinen, vaikkakin aika tylsä sattuessaan juuri keskeiselle alueelle näkökenttään. Olipa muuten todella mukava silmälääkäri ja hyvin ammattaitaitoisen tuntuinen. Eiköhän kuitenkin tuohon 100 euron hintaan pidäkin jo kunnollinen lääkäri saada.

Perjantaina sain terveyskeskuslääkäriltä toisen kortisonipiikin vasemman peukalon ojentajaniveleen. Ensimmäinen piikki kuukausi sitten auttoi vähän, mutta toivon mukaan tämä toinen poistaa kivun ja jäykkyyden. Samalla lääkäri tyhjensi oikean käden kämmeneen nousseesta patista taas ganglionestettä. Nyt hän ei laittanut kortisonia. Netistä luin, että nämä gangliopatit ovat herkkiä uusimaan ja niinhän kävi minullekin. Miten minusta näyttää, että patti olisi jälleen tänään pullottamassa entiseen tapaan. Ehdotinkin lääkärille, että laittaisi vaan suoran putken kämmeneen, jotta voisin itse tyhjennellä nestettä.

Yksi isän 85-vuotissynttäriruusuista viikon vanhana.

Tänään päivällä istuin aurinkoisella terassilla risukasan ääressä. Tarkoituksena oli luoda risuista joko jotain kaunista tai käytännöllistä ja mieluummin vielä kumpaistakin samaan tekeleeseen. Luomisen ilo oli kuitenkin kadoksissa ja ideat samaten tipotiessään. Pyörittelin oksia, rautalankaa ja saksia käsissäni, enkä saanut aikaan yhtään mitään järkevää. Niin se vain on ystävät, ettei väkisin pidä tehdä yhtään mitään. On vain odotettava inspiraatiota ja kun se iskee, on oitis ryhdyttävä hommiin.

Kun risuaskartelu ei edennyt, pyysin ukkokultaa pystyttämään pitkät tikkaat talon päätyyn, jotta voisin leikata köynnöshortensiaa. Kasvin kannalta leikkausta ei tarvittaisi, mutta voimakaskasvuisena se pyrkii jo kattotiilien alle, minne köynnöstä ei ole syytä päästää myllertämään. Lyhensin seinään kiinnittyneitä latvuksia ja karsin oksia myös rännin takaa, jotta ränni pysyisi paikallaan. Poistin myös kolme vanhaa linnunpesää köynnöksen ja seinän välistä.

Lopuksi siirsin tikkaat puiston laidalla olevan tuomen juurelle, koska siitäkin on karsittava talonpuoleisia oksia. Ihan huomaamatta tuomi on kasvanut hurjasti ja osa ylimmistä oksista huitelee talon katon lomassa. Tuomessa on jo useampi jämerä runko ja puu on kukkinut keväisin kauniisti levittäen ihanaa tuoksua. Huokoisen tiilikaton putsaaminen on kuitenkin sen verran työlästä, että mieluummin karsimme katolle ulottuvia oksia ja vähennämme siten tiilille ja ränneihin joutuvien roskien määrää.

Huomenna on sitten palmusunnuntai ja virpojat ovat jälleen liikkeellä. Meidän nurkilla on niin paljon lapsiperheitä, että ovikello tulee soimaan usein ja kovaa. Harmi, että virpomisperinne tuo mukanaan myös kaiken maailman temppuilijoita. Aina joukkoon mahtuu niitä ison sorttisia koltiaisia, jotka metsiköstä löytyneen koivurisun kanssa tulevat kerjäämään lähinnä rahaa. Yhtenä vuotena annoin tällaisille onnenonkijoille muutaman sulkaamunan, jolloin he tokaisivat, että "pöh, tällaisia munia, anna meille rahaa". Enpä antanut. Pari tyttöä tapaa myös rimputtaa ovikelloa oikein kunnolla ja jollen ehdi riittävän ajoissa ovea avaamaan, ryhtyvät nyrkillä sitä hakkaamaan. Saavat nämäkin tytöt tyytyä tyhjiin koreihin, mikäli tänä vuonna toistavat tuon viime vuotisen metelöinnin. Onneksi joukossa on aina taitavasti naamioituneita noitia, kissoja ja pupuja, jotka esittävät lorunsa taitavasti ja joiden koriin mielellään muutaman suklaamunan pudottaa.

Mutta rakkaus on rikkaruoho:

löytää jokaisen mahdollisuuden,

jokaisen halkeaman,

jokaisen heikon kohdan.

- Jani Pyysalo -