Kevät etenee hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Yöpakkasia ei ole pahemmin ollut, vaan eipä tuo päivälämpötilakaan kovin korkealle ole kohonnut. Parempi kuitenkin muutama aste lämmintä. Viime päivinä on myös satanut vettä ihan kiitettävästi, mikä sulattaa etenkin jäätä. Päivisin olen kuluttanut aikaani hakkaamalla jäätä etupäässä kulkuväyliltä. Enpä muista, että näin paksua jäätikköä meidän pihalla olisi koskaan aiemmin ollut.
Kukkapenkit alkavat hissukseen ilmestyä lumen keskeltä. Tosin olen kyllä auttanut siinäkin hommassa lapioimalla lunta rinteeseen, josta se sulaa varsin nopeasti. Mitään sipulikukkien piippoja ei ole näkyvissä. Rinteessä olevassa pikkuisessa lumettomassa pläntissä näkyy sinisiä scillan nuppuja, mutta niitä on vaikea päästä katsomaan rämpimättä lumessa.
Poika sanoi, ettei meidän pihalla ole 26 vuoden täällä asumisen aikana milloinkaan ollut lunta vappuna, joten nyt tässä jännätään, sulaako tämä jäätikkö siihen mennessä. Toivottavasti näin käy.
Lunta kukkapenkkien päältä rinteeseen lapioidessani löysin hangesta jouluisen jäälyhdyn. Nyt se odottaa matkansa päätä pihamaalla, vaan eipä tuo näytä kiirettä pitävän. Olenpa tässä mietiskellyt, jäädytänkö ensi jouluna ainuttakaan jäälyhtyä, jos niitä joutuu kerran näin pitkälle kevääseen pihallaan vahtaamaan.
Meidän perhe on tällä hetkellä vähän allapäin, sillä Tyttölapsen heppa loukkaantui perjantaina vakavasti ja nyt sen hienosti alkanut raviura on vaakalaudalla, ehkä koko elämäkin. Lapsi itse pääsi mustelmilla ja lihaskivuilla, mutta sydämeen hänelle tuli taatusti suuri haava.
Mustarastas sentään lurittelee iltaisin aivan ihanasti. Yksi musta lintu napottaa kuusen latvassa ja virittää huilumaisen lurituksen, johon hetken kuluttua toinen mustarastas lähistöltä vastaa. Maanantaina näin myös yhden ainokaisen joutsenen lentävän kohtalaisen matalalla töräyttäen oman huutonsa. Oli niin pilvistä ja sumuista, että mahdollisesti kumppani lensi jossain lähistöllä. Olinpa onnellinen edes tuosta yhdestä näkemästäni joutsenesta.