Kesä on nyt virallisesti alkanut ja komeasti se onkin tapahtunut. Aamulla ropsahti vähän vettä, mutta niin minimaalisesti, ettei sillä puutarhan kannalta ollut juurikaan merkitystä. Päivä on ollut lämmin ja aurinkoinen, jopa helteinen, ellei tuuli olisi vilvoittanut. Tänään pidin kesänavauksen kunniaksi vapaapäivän, mikä merkitsi lähinnä sitä, etten kärrännyt multaa enkä kaivanut ainuttakaan kuoppaa. Puutarha on sentään kierretty pariinkin kertaan ja vähän piti kasvimaalla kastella. On kyllä aika vaikeaa olla pihalla vapaalla, sillä helposti tulee sukellettua jonkun pensaan juurelle nyppimään ja siitä ei sitten enää olekaan pitkä matka puutarhahanskojen hakuun ja totisiin toimiin.
Tulppaanien kukinta alkaa olla lopuillaan, mutta kaikki muu onkin nupullaan tai jo avannut kukkansa. Välillä tuntuu, että kesää on jo ollut pitkään ja sitten havahtuu huomaamaan, että hupsista, vasta toukokuu päättyi. Kuivuus on ilmeisesti haitannut etanoiden ja kotiloiden lisääntymistä, ainakin tuntuu, että kotiloiden määrä olisi pikemminkin vähentynyt. Ehkä ne kuitenkin ovat kaivautuneet koloihinsa ja marssivat joukolla jossain vaiheessa napsimaan meikäläisen istutuksia. Pohjantähdessä ja myös pensasruusuissa näyttäisi olevan samaa ötökkää kuin viime kesänäkin, koska niiden tuoreet versot ovat alkaneet painua suppuun. Pitäisi ehtiä ruusujen pariin mäntysuopasuihkeen kanssa.
Omenapuiden kukinta on huomattavasti viime keväistä vähäisempää, mikä kyllä vähän harmittaa. Vaan ehkä puut eivät jaksa joka vuosi samanlaista hedelmäsatoa kuin mitä viime vuonna saimme. Ukkokullan mielestä olen leikannut liikaa omenapuita, mutta ainakaan Punakanelin kohdalla se ei pidä paikkaansa. Pikkuisessa Valkeakuulaassa ei ole vielä yhtään kukkaa, mutta sen oksia jänöjussi pääsi napsimaan edellisenä talvena ja muutenkin puu on ihan lapsi vielä.
Akileijat ovat täynnä nuppuja ja jotkut jo avautuneetkin. Se ainoa valkoinen akileija on linnottautunut aroniapensaiden juurelle, eikä sitä ilman zoomia pääse kuvaamaan tallomatta muita istutuksia. Minulla ei ole mitään erikoisuuksia ja keväällä kylvämäni akileijat ovat lähteneet aika huonosti itämään ja kasvamaan. Kyllästyin lopulta roikottamaan taimikylvöksiä ikkunalaudoilla ja muutaman päivän karaisujen jälkeen kiikutin ne kasvimaalaatikkoon, laitoin harson päälle ja sielläpä kaikki taimet ovatkin viihtyneet varsin hyvin. Kun ei ole sitä kasvihuonetta, jonne taimet voisi siirtää ikkunalaudoilta vahvistumaan. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen tuohon kasvilaatikkoideaan, mutta kulunut lämmin ja aurinkoinen toukokuu on toki sekin edesauttanut kasvien karaistumista.
Nyt tuntuu tosin tuhlaantuvan ylettömästi aikaa sen miettimiseen, mihin nämä uudet taimet meinaan istuttaa. Päässä risteilee kaikenlaisia ideoita, mutta mikä niistä olisi kehityskelpoinen. Toisaalta on kyllä hyvä antaa ideoiden muhia rauhassa, sillä olen huomannut niiden jalostuvan siten paremmin toteutuskelpoisiksi. Jos heti ryntää väsäämään ensimmäisen innostuksen vallassa, saattaa tuloksena olla pelkkää sutta. Ainakin meikäläisen tapauksessa.
Alppikärhö on avannut oikean kukkameren ja omenapuiden alle istuttamani Multi Blue sekä Rouge Cardinal kukkivat myös. Noissa kaupasta ostetuissa taimissa oli muutama nuppu jo valmiina. Sen sijaan viime keväänä istuttamani ja tyystin maailmaa vieroksuva Multi Blueni on vasta kasvattanut 15 cm:n verran vartta ja muutaman lehden. Toivon mukaan se tänä vuonna tykästyy tähän maailmaan vähän paremmin ja suosii minua muutamalla kukalla ja vähän pidemmällä varrellakin. Ville de Lyon -kärhöni kukki viime vuonna ihan mukavasti ja se on jo pukannut tyvestään pari pontevaa vartta. Kukkia saamme vielä odottaa.
Viime viikolla valmistui muutama aika kookas raparperinlehtilaatta ja jokunen pienempi pyöryläinen laatta. Niin on ollut kiirettä, etten ole oikein ehtinyt syventyä laattojen asennukseen, joten ainakin toistaiseksi ne saavat olla olopihan hiekka-alueella. Upotin niitä hivenen kivituhkaan ja reunoille laitoin myös muutamia kiviä. Alkuperäinen ajatus oli laittaa alapihalle näistä rapskulehdistä polkuja, mutta se ajatus vaatii vielä jalostamista. Jollain tapaa tykästyin tähänkin mahdollisuuteen, että olopihan hiekka-alueella olisi useampi tällainen rapskulehtikukkanen. Vaikka kivituhka tiivistyykin hyvin, kulkeutuu siitä kenkien mukana puupatiolle ja sisällekin alituiseen pölyä. Kivituhka kulkeutuu ja kuluu myös ajan myötä kokonaan pois haravoitaessa ja talvella kolatessa. Ja vaikka kuinka laittaisi maanrakennuskangasta kivituhkan alle, kylväytyy hiekkaan siemeniä ja vähitellen siinä alkaa versoa kaikenlaisia rikkakasveja. Meillä on myös kattava valikoima mm. taponlehteä tunkemassa itseään ylös kivituhkasta. Voi, miten mielelläni kattaisin kulkualueet liuskekivillä, mutta siihen ei ole varaa.
Eräs karvainen veijari viihtyy lämpiminä päivinä kukkien seassa nukkumassa. Valitettavasti se on tykästynyt muutamiin sellaisiin paikkoihin, joissa mamma ei erityisesti soisi sen makaavan. Eräskin yläpihan kukkapenkissä kukkimaan ryhtynyt särkynytsydän alkaa olla aika ruttaantunut, kun Juuso on köllöttänyt sen päällä. Samoin flexinarulla saa kummasti leikkokukkia aikaan, kun erään nelijalkaisen on pakko rynnätä suorinta reittiä pois kukkapenkistä.
Mutta viidakko tarvitsee leijonansa tai tiikerinsä ja onpahan mammalla mukavampi touhuta puutarhassa, kun oma villieläin viihtyy lähistöllä tallessa ja turvassa. Naapurin musta pantteri käy välillä kiusaamassa meidän poikaa, mutta yhdessä käännytämme pantterin kohti omaa pihaa. Sinne meni!
Taas tämä lauantaipäivä kallistuu kohti iltaa ja viikko kohti päätöstään.
Mutta huomenna on päivä uus ja kesä senkun jatkuu.
Leppoisia sunnuntaihetkiä kaikille!