Sivut

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Remppaamista ja kukkia

Tiikerililja Night Flyer

Olisiko lämpö saanut pääni sekaisin, vai mikä minuun iski? Perjantaina päätin ykskaks yllättäen ryhtyä remppaamaan työhuonettani. Pitkään ovat nuhruiset seinät ärsyttäneet ja harmittaneet, mutta ei suinkaan ensimmäisten kohennettavien kohteeksi työhuoneeni ole kuulunut. Niin vain kävi, että perjantain aikana tyhjensin huoneen ja samalla heitin monenmoista paperia ja turhanpäiväistä romua roskiin. Lauantaina maalasin huoneen seinät kahteen kertaan. Onneksi kellarissa oli vielä talvisen kettiömaalauksen jäljiltä kelvollista maalia. Eilen sunnuntaina sitten kävin hakemassa Ikeasta uuden pöytälevyn ja siihen jalat sekä vähän muutakin tarvittavaa pientä sälää, kuten säilytyslaatikoita ja arkistolaatikoita. Ostin myös uuden työtuolin ja näppäimistölle pöydän alapintaan kiinnitettävän tason. Siinä se loppupäivä kuluikin tavaroita kootessa ja muttereita kiristellessä. Tänään olen päässyt viimeistelytoimiin. Vielä pitäisi seinälle kiinnittää pieni hylly, magneetti-ilmoitustaulu ja verhotanko.

Neilikkaruusu Rosa F.J. Grootendorst

Ukkokulta auttoi listojen kiinnittämisessä ja pöydän kasaamisessa. Kiva on katsella vaihteeksi puhtaita seiniä ja järjestyksessä olevia tavaroita. Olisihan sitä tietenkin voinut puuhata saman ajan myös puutarhassa, mutta näin kuumalla ei mitenkään jaksa ulkona tehdä mitään. Toki hiki virtasi myös maalaushommissa, mutta kun ikkunoita ja ovia saattoi pitää avoinna ihan pihalle saakka, tuntui, kuin olisi ollut ulkomaalaushommissa. Työhuoneessani on aina ollut varsinainen johtojen sekamelska, kun käytössä on tietokone kaikenlaisine oheislaitteineen, ompelukone, radio, työvalaisimia ja satunnaisesti sähköä tarvitsevia vempaimia. Edelleen piuhoja risteilee siellä täällä, mutta mielestäni sain edes hivenen järjestystä ja suurimman osan sentään pois lattialta siivoamista haittaamasta. Kovasti olen tyytyäinen huoneen valoisampaan ilmeeseen, mihin paljolti vaikuttaa uusi valkea työpöytä. Kunhan vielä jossain välissä ehdin pestä ikkunan ja ripustaa pestyt ja silitetyt verhot, on viihtyisyys työskentelyn parissa taattu.

Maurinmalva Malva sylvestris mauritiana
Piha on tietenkin jäänyt täysin hunningolle. Tai ei nyt ihan, sillä iltaisin olen kiertänyt kastelemassa ainakin kesäkukat ja tomaatteja olen tukenut. Ehdinpä tässä eräänä taukohetkenä repiä olopihan kukkapenkin yhdestä nurkasta valtoimenaan lisääntyviä akileijoja pois, jotta voisin siirtää siihen kasvimaalaatikossa istutusta odottavat jaloakileijat tilalle. Onneksi tarmo on suuntautunut seinien maalaamiseen ja siinä ohessa olen ehtinyt miettiä pihalla tehtävien projektien tärkeysjärjestystä. Maalaustelaa pyöritellessäni keksin, että kissanmintut ja nuo aiemmin mainitut akileijat saavat sijansa kaikki tyynnin olopihan penkistä. Siitä saa lähteä varjoisampaan ja turvallisempaan paikkaan mahonia, joka on aina talvisin kuolemanvaarassa tallustellessani sen yli lintulautoja täyttämään. Jälleen kerran sain siis konkreettisen esimerkin siitä, kuinka kaikenlaisten asioiden on hyvä antaa muhia mieluummin liian pitkään kuin että ryntäisi heti ensimmäisen ajatuskuplan syntyessä toteuttamaan uusia ideoita.

Ruusuangervo  Spiraea japonica
Tiedättekö, mikä on kesäpeukalo? Ainakin minulla on sellainen joka ikinen kesä. Se on oikean käden peukalo (vaihtoehtoisesti vasenkätisillä vasemman käden peukalo), jossa kynsi on mitätön nysä ja sen nysänkin alla kokonaisen hehtaarin verran multaa, mansikanrippeitä ja nypittyjen kesäkukkien varsijämiä. Iho peukalon sivuilla on parkkiintunut kuivaksi ja halkeilevaksi ja tuon ihon väri vaihtelee mansikanpunaisesta kellanvihreänkukertavaan riippuen siitä, mitä peukalolla kulloinkin on tullut kynsittyä. Edes kunnon liotuspesu ja tuhti rasvaus ei tee peukalosta pehmeän siloisaa ja possunpunaista. Vasta syyskylmien saapuminen ja merkittävästi vähenevät pihatyöt alkavat vähitellen palauttaa peukaloon sille kuuluvaa normaalia ihonväriä ja samalla myös maavalli kynnen alta hitaasti joulua kohden poistuu.


Upeat kesäsäät ovat edelleen jatkuneet täällä pääkaupunkiseudulla. Lämpöä on päivittäin riittänyt ihan hellelukemiin saakka ja silti vettä on välillä satanut ihan riittävästi. Sunnuntaina oli mukavanoloinen kesäukkonen, joka rytisteli aikansa ja vettä satoi kaatamalla, mutta myrskyn jälkeen aurinko taas paistoi ja maailma tuoksui ihanan raikkaalta ja tuoreelta.

Ihanien kesäsäiden vuoksi vaatteiden kulutus on jäänyt minimiin. Kotioloissa pärjää hyvin hellemekolla tai shortseilla ja t-paidalla. Pesin sentään vuodevaatteet ja yhden matonkin. Sisätilat pysyvät siisteinä, kun elämä on siirtynyt pihamaalle. Juusokin haluaa ulos heti aamusta ja käy vain välillä syömässä palaten sen jälkeen hakekasaan tai heinikkoon torkkumaan.

Jatkossa on luvattu säätilan muuttuvan "normaaliksi kesäsääksi", mikä merkitsee kuulemma viileneviä säitä. Kunhan ei kylmäksi heittäydy, eikä myöskään liian vetiseksi. Tähän saakka tämä kesä on kyllä ollut niin ruhtinaallisen lämmin ja aurinkoinen, ettei pahemmin ulkomaan rantakohteita ole tullut kaivattua.

Kirjoapteekkarinruusu  Rosa Gallica 'Rosa Mundi'

Pionien kukinta on sitten tältä kesältä ollutta ja mennyttä, mutta onneksi kukkijoita riittää muitakin. Kevään aikana siemenistä kasvattamani maurinmalvat kukkivat parhaillaan komeasti, samoin kirjoapteekkarinruusu on ilahduttanut minua muutamilla kauniilla raidallisilla terälehdillään. Liljojen kukinta on myös alullaan, mutta jonkin verran liljakukot ovat päässeet tekemään tuhojaan. Yhtenä päivänä litistelin lukuisia toukkia etupihan aikaisemmin hyvin liljakukkotaistelussa pärjänneistä liljoista. Osa lehdistä oli jo kaluttu pois ja niihin jäljelle jääneisiin liljakukko oli jättänyt jälkeläisiään kasvamaan. Varsinaista taistoa tämä puutarhaelämä kyllä välillä on, kun suinkin kotiloilta ehtii, onkin jo riennettävä litistelemään liljakukkoja. Ja siinä välissä kannattaa uhrata muutama minuutti kiivaasti uusia taimia pukkaavien tatarien mullasta nyhtämiseen.


Mansikat on jo pakastettu, mutta yhtä ainutta kuvaa ei niistä ihanan makoisista marjoista tullut otettua. Vielähän tässä ehtii, sillä täytyy noita herkkuja ihan vain parempiin suihinsankin napostella. Ikkunasta kohti alapihaa äsken vilkaistessani huomasin myös herukoiden punastuvan hurjaa vauhtia. Mutta nyt lähden keittämään iltapäiväkahvia ja kenties vielä illansuussa leikkaan nurmikon.