Onpa pitänyt kiirettä. Sinne tänne ajamista ja monenlaista suhaamista. Heti, kun on tullut vähänkin pidempi tauko, olen rynnännyt pihalle kastelemaan ja nyppimään. Voisi kuvitella, ettei kesäkukkien nyppimisessä ole mitään hohtoa, mutta minusta se on hyvinkin rauhoittavaa. Tuo nyppiminen kun ei vaadi mitään erityistä keskittymistä, voi siinä ohessa miettiä syntyjä syviä ja pysähtyä välillä katselemaan istutuksiaan laajemminkin.
Lauantaina olimme veljenpojan häissä. Nuoret olivat toivoneet tavaralahjojen sijasta tukea häämatkalleen, jonka he tekevät vuodenvaihteessa. Sehän onkin ihan oiva tapa juhlistaa tuoretta liittoa. Vieraatkin pääsevät pälkähästä, kun ei tarvitse miettiä, millaisia kuppeja ja kippoja hääparille hankkia. Oli kiva vaihteeksi tehdä kukkakortin sijasta hääpari-ristipistotyö. Häissä oli tarjolla verrattoman maukasta ruokaa ja suussasulavaa suklaista hääkakkua. Bändiä taisi hiukan harmittaa, kun yleisö ei malttanut paljonkaan tanssahdella parketilla. Ulkona oli niin upea kesäpäivä, että häävieraat viihtyivät mieluummin pihamaalla.
Alapihan Kurgaani alkaa vähitellen näyttää ihan kivalta. Peittokurjenpolvi sananmukaisesti päätti peittää oman osuutensa ja vahvasti tuntuu, että tulevaisuudessa hitusen verran muidenkin tontista. Tummanpunaiset jaloangervot ovat hauskoja väritäpliä ja sopivat hienosti erilaisten ruusujen kanssa. Miten sattuikin, että kaikki Kurgaaniin siirtämäni ruusut ovat enemmän tai vähemmän kirkkaanpunaisia. Mietin, miten ruusut pärjäisivät tuossa Kurgaanin rinteessä, mutta ne taitavat viihtyä siinä odotettua paremmin. Tuleehan auringonvaloa joka puolelta, eikä vesi jää seisomaan tyvelle. Vaikka on ollut melko kuiva kesä, olen kastellut Kurgaanin kasveja ainoastaan ihan alkukesästä, kun istutin sinne mehikasveja ja ketoneilikkaa. Aukkopaikkoja on vielä jonkin verran, mutta niihin on tarkoitus siirtää kesäkukkasommitelmissa kesän ajan olevat ketoneilikat ja sammalleimut.
Eilen ja tänään olen jatkanut alapihan rikkaruohourakointia eli olen siivonnut kukkapenkkien, marjapensaiden ja omenapuiden reunuksia. Omenapuiden ja marjapensaiden alustat olen jo vuosien ajan pitänyt puhtaina kärräämällä niille oksahaketta. Keväisin laitan hakkeen alle märkää sanomalehteä. Kummasti ne sanomalehdet ja oksahake jonnekin katoaa ja lisää haketta saa kärrätä viimeistään loppukesästä. Kyllä siinä hakkeessakin vähitellen alkaa rikkaruohoja kasvaa, mutta yleensä ne on helppo vain nykäistä pois. Pariin vuoteen en ole tainnut kunnolla kantata omenapuiden alustoja, joten sitä olen nyt tehnyt. Samalla nyhdän tavallista huolellisemmin mahdolliset rikkaruohot ja muutenkin käyn nuo alustat läpi.
Tänä kesänä puutarhassa on ollut runsaasti kotiloita ja niinpä päätin käydä nuo oksahakkeella peitetyt alueet huolellisesti läpi. Eipä ollut kotiloita. Sen sijaan kukkapenkeissä, kasvien hämärillä tyvialueilla kotiloita on löytynyt lukuisia kappaleita pieneltäkin alueelta. Olisiko niin, etteivät kotilot viihdy hakkeen kuivuudessa? Alkukesästä kotiloita oli ihan kaikkialla, mutta nyt huomattavasti vähemmän. Toivottavasti kuivuus on saanut ne syömään toinen toisensa ja sen viimeisenkin haihtumaan savuna ilmaan.
Rikkaruohohomma ei olekaan mitään siistiä puuhaa. Tai ainakin minä onnistun saamaan itseni totaalisesti suihkukypsäksi. Normaalistikin tuppaan hikoilemaan aikalailla, puhumattakaan tällaisesta hellepäivästä. Yritän säästää jalkojani ja niinpä yleensä laitan sukat jalkaan ryhtyessäni multa- tai rikkaruohohommiin. Ei tarvitse niin voimallisesti jynssätä varpaita ja rasvata kantapäitä. Tänäänkin olin kuin mikäkin metsänpeikko päättäessäni päivän työt. Tukka hapsotti joka suuntaan ja hiuksista löytyi monenmoista roskaa - tulipa vähän ryömittyä alapihan norjanangervopensaissa. Vaatteet on viskattava samantien pesukoneeseen ja koko eukko suihkuun. Tämän vuoksi pyrin ajoittamaan hikiset hommat sillä tavoin pötköön, ettei välillä tarvitse esimerkiksi lähteä kylille tai ylipäätään mihinkään ihmisten ilmoille.
Vaikka tuo rikkaruohourakointi on hikistä ja aika raskastakin, ei se minusta ole kuitenkaan epämiellyttävää. Niin kuin tuossa kesäkukkien nyppimisessäkin, on myös rikkaruohoja nyhtäessä aikaa ajatella kaikenlaista ja tehdä havaintoja ympäristöstään. Siinä maan tasalla työskennellessä näkee ötökkää joka jakoon ja on myös tilaisuus tarkastella kulloinkin lähistöllä olevien kasvien kuntoa.
Huomenna on taas menevä päivä, joten puutarhaan ei taida ehtiä edes tarkkailukäynnille. Onneksi on luvattu aika mukavia kesäpäiviä edelleen. Joillakin paikkakunnilla koulu alkaa jo tällä viikolla, osalla vasta ensi viikolla. Aamuisin huomaa selvästi, että lomat on useimmilta pidetty, sillä autoja huristaa kotitietä pitkin työpaikkoja kohti. Pikkaisen ilmassa on syksyn tuntua, mutta yritän olla sitä huomaamatta - tai huomioimatta. Aion ottaa tästä kesästä kaiken mahdollisen irti, viimeiseen saakka.
Sirkka viulun virittää
soittojansa sirittää.
Illan hämyyn kietoutuu
onkohan jo elokuu.
Iltaisin, jos vain olen ehtinyt, olen tavannut käydä lukemassa blogejanne, mutta jotta ehtisin niitä lukea, olen joutunut jättämään kommentoinnin vähemmälle tai kokonaan pois. Kunhan tästä taas aikanaan pääsen normaaliin elämäntahtiin, luulisin aikaa löytyvän enemmän myös teille rakkaat blogiystävät!