Elokuun ötököitä

Juuson lempikävelyreitin varrelle osuu entinen korttelipallokenttä, joka kyllä nykyisin on melkoisen umpeenkasvanut ryteikkö. Ukkokulta on parinakin päivänä puhunut pienistä sinisistä ötököistä, joita oleilee leppien lehdillä pilvin pimein. Viimein sitten eilen sain lähdettyä kameran kanssa niitä katselemaan. Pienissä lepissä ei enää juurikaan ollut lehtiä, ne oli kaluttu reiällisiksi ja jokaisella lehdellä käyskenteli useita sinisiä pikkuruisia koppakuoriaisia. Vähän ennen kuvaustani oli satanut aika rankasti, ja luultavasti sade oli huuhdellut osan ötököistä maahan, josta niitä taas kömpi takaisin lehtiä nakertelemaan. Aikani googletettuani löysin ötököille nimenkin. Ne ovat Idänlehtikuoriaisia, joita ilmaantuu joinakin vuosina runsain mitoin syömään lepän lehtiä. Niille kelpaa myös koivu ja paju, mutta leppä on niiden herkkua. Onneksi nämä ötökät eivät ole kovin vaarallisia tuholaisia, vaikka massoittain ilmaantuessaan saavatkin lepikot vähäksi aikaa täysin lehdettömiksi.

Eilen illalla yhdentoista maissa Ukkokulta oli jälleen tarkkana hakiessaan Juusoa pihalta. Liiketunnistinvalon loisteessa räpisteli suuri perhonen ja saatoimme ihailla sitä pitkänkin aikaa. Harmi vain, etten onnistunut saamaan yhtään kuvaa sen upean suurista siivistä niiden ollessa täysin levällään, sillä perhonen päätti jähmettyä villiviinin lehdistöön - ilmeisesti odottelemaan töllistelijöiden lähtöä rauhaansa häiritsemästä. Tämä perhonen oli helppo tunnistaa, sillä se on Siniritariyökkönen, Suomen kookkain yökköslaji. Siipien ollessa täysin auki, sen takasiivissä näkyi selvästi nimenomaan Siniritariyökköselle ominainen vaaleansininen poikkiraita. Nämä kuvat eivät todellakaan anna oikeutta yökkösen upeudelle, eivätkä myöskään anna selkeää kuvaa sen isosta koosta. Komea oli. Käykää googlettamassa parempia kuvia.

Kallionauhukset kukkivat parhaillaan keltaisina. Aika jännästi ne tuntuvat suorastaan hohtavan valoa pilvisessä ja sateisessa säässä. Kaivelin vuosia sitten näiden nauhusten minimaalisen kokoiset taimet kahvilusikalla erään julkisen rakennuksen edustan betonilaattojen väleistä. Sinne ne olivat ilmeisesti levinneet siemeninä rakennuksen seinustalla olleelta istutusalueelta. Taimet olivat todella pieniä, vain pari senttisiä ja laitoin ne kiireissäni suoraan maahan autotallipäätyyn, kun en siihen hätään muutakaan paikkaa ehtinyt niille miettimään. Kätevintä olisi tietenkin ollut laittaa pikkutaimet vaikka purkkehin kasvamaan ja vankistumaan, mutta hyvin nuo ovat menestyneet ja kasvusto on kummasti laajentunut niistä muutamista lilliputtitaimista.

Loppukesä lienee keltaisten kukkien aikaa, sillä tuo väri tuntuu nyt olevan kovin yleinen ainakin minun puutarhassani. Kultapallot huojuvat taivaita hipoen. Siellä, missä eivät ole sateiden hakkaamina painuneet maata viistämään. 

Ehkä kaikkien näiden keltaisten kukkien on tarkoitus tuoda auringon tuntua ja valoa elokuun lopun pimeneviin iltoihin. Ja juuri tällä hetkellä sateen harmauttamaan maailmaan.

Taipuen tuuli
kaariain kietoo
hyväillen heinää
välkehtäin viljan

sumuisin siivin
kulkevat keijut
yöperhoina yllä
peltojen pinnan.

 

(Tuntematon kirjoittaja)