Elokuu on lopuillaan, eikä sitä voi välttyä huomaamasta. Yöt ovat olleet melko koleita ja kosteita. Lämpimän kesän jälkeen aurinkoisen päivän 20 astetta tuntuu viileältä, eikä varjossa tarkene lyhythihaisessa vaatetuksessa istua. Eilisiltana varpaita paleli sisälläkin sen verran reippaasti, että vedin villasukat ensimmäisen kerran sitten huhti-toukokuun jälkeen jalkaani. Asettelin kynttilöitäkin illansuussa esiin, johon Ukkokulta totesi napakasti, että "nyt se taas alkaa". Minkäs sille mahtaa, että yhä pimeneviin iltoihin kaipaa valoa ja piristystä.
Tulkoon syksy, mutta minä olen jo kääntänyt ajatukseni seuraavaan kevääseen. Pitkin kesää olen kirjannut muiden blogeista bongaamiani mielenkiintoisia kasveja, joita voisin harkita omaan pihaani. Etenkin loppukesän kukkijoita kaipaan enemmän ja nythän niitä on hyvä aika ryhtyä miettimään. Viime keväänä tilasin siemeniä enemmänkin sattumanvaraisesti, mutta nyt kasvatussuunnitelmaan taitaa löytyä johdonmukainen punainen lanka.
Mietin tuossa, että tämä puutarhurin elämä on kyllä aika idioottimaista. Sen sijaan, että loikoisi päivät pääksytysten auringon lämmöstä nauttien ja sinistä taivasta katsellen, sitä tallustelee multaiset puutarhakengät jaloissa painaen lapion kanssa maata kaivamaan ja siinä ohessa ajatukset jo karkaavat seuraavaan istutusprojektiin. Kun yhden kasvin on saanut rauhassa aloittelemaan elämäänsä tuoreessa mullassa, on sille kenties jo uusi paikka valittu ja viereen viisi muuta istutettavaa mietitty.
Juttelin eilen erään ystävän kanssa siitä, kuinka meikäläisen kesäiset lepohetket ovat enemmänkin pyllyn pikaisia pyrähdyksiä pihatuolissa, kun jo silmät siintävät jossakin oksassa, joka hetimiten pitää käydä leikkaamassa pois. Harvoin on tullut pihalla syvennyttyä hyvään kirjaan tai vain kulutettua aikaa ilman mitään päämäärää. Niin se vain on, että mieluummin sitä kuljeskelee pihalla nyppimässä ja tarkkailemassa ajatusten siintäessä uusissa suunnitelmissa. Sitä se tarkoittaa se, ettei puutarha tule koskaan valmiiksi. Että puutarha on puutarhaihmisen temmellyskenttä, luovuuden lähde, intohimoinen harrastus, elämäntapa. Aina löytyy kolo, jonka voi täyttää uusilla kukilla. Aina löytyy nurkka, joka ikäänkuin kutsuu kokeilemaan, kääntämään, kaivamaan. 
Jotenkin tuntuu, että tämän kesän kaivamiset alkavat olla tässä. Kunhan kasvihuoneen saa pystyyn ja sipulit maahan. Pihan siivoamiseen ennen talvea menee runsaasti aikaa ja tarmoa. Onneksi ei sentään ihan vielä tarvitse ryhtyä kesäkukkaruukkuja tyhjentelemään ja roudaamaan tavaroita kellariin. Mistä sen tietää, vaikka syksystä tulisi aurinkoisen lämmin.
Tällaisia ajatuksia lähti liikkeelle elokuun päättyminen tässä ruokavieraita odotellessa. Savustettua lohta, kermaperunoita ja jälkkäriksi mansikkahyydykekakkua kahvin kanssa. Johan tässä jo nälkä alkaa vatsassa kurnia.
Leppoisaa elokuun päättymistä kaikille puutarhureille!