Eilen liikuskelin ystäväni kanssa itselleni hiukan vieraammilla seuduilla eli Karkkila-Läyliäinen-Loppi -suunnalla. Ajaessani kantatie 54:ta ihan sattumoisin huomasin tien vierellä kyltin keramiikkapuotiin, jonne oli tietenkin pakko poiketa katsomaan. Sehän olikin varsinainen löytö. Tuo Susanna Lähteen keramiikkapaja- ja myymälä on toiminut vanhassa navettarakennuksessa vuodesta 1991 lähtien ja myynnissä on hänen itse valmistamaansa käyttö- ja koristekeramiikkaa sekä erilaisia koristeita. Myynnissä on myös erittäin kattava valikoima askartelu- ja ompelutarvikkeita.
Kuka olisi voinut kuvitella, että parin huoltoaseman ja pienen metsikön takaa aika harvaan asutulta alueelta löytyy moinen aarreaitta. Monta pientä huonetta täynnä ihanuuksia. Ovesta sisään astuessamme haukoimme henkeämme nähdessämme kauniisti esille asetetut askartelu- ja käsityötarvikkeet. Eipä edes keskellä Espoota olevassa tunnetussa askartelutarvikkeisiin erikoistuneessa liikkeessä ole näin hulppeita valikoimia. Hinnatkin olivat täysin kilpailukykyisiä, mielestäni jopa alle Tiimari-hintojen (joka tosin on nykyisin usein luvattoman kallis).
Ihastuksemme vain parani löytäessämme perältä uusia huoneita, joissa hyllyt ja pöydät notkuivat toinen toistaan hienompia keramiikkaesineitä. Monet todella kauniita ja kekseliäitä. Värimaailmakin sellainen, että varmasti jokainen löytäisi itselleen mieluista. Koska minulla on talous varsin tiukalla, katson yleensä myös hintoja sillä silmällä, kannattaako edes unelmoida jostain tietystä esineestä. Tässä puodissa olin totisesti iloisesti yllättynyt, sillä hintataso on tavallisen ihmisen kukkarolla ihan sopiva. 20 eurolla olisi löytänyt jo monenmonta mieleistä ja täysin uniikkia työtä niin itselle kuin vaikka toisille lahjaksi.
Puodista löytyy myös runsaasti kauniita kynttilöitä, käsintehtyjä kortteja, servettejä ja monenmoista muuta lahjatavaraa. Etenkin oman pajan tuotteissa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja erilaiset juhlateemat.
Puodissa häärää Susanna Lähde itse tarvittaessa neuvoen ja opastaen. Samanaikaisesti oli ostoksilla varttuneempia rouvia etsimässä askartelutarvikkeita, mutta hyvin mahduimme kaikki puodissa kiertelemään. Tuntui mukavalta, kun saimme rauhassa katsella ja ihastella ilman minkäänlaista kiireen tuntua. Susanna kertoi olevansa syysihminen ja se näkyi selkeästi puodissa parhaillaan esille asetettujen keramiikkaesineiden, korttien, kynttilöiden ja kranssien värimaailmassa. (Jos jostakusta näyttää, että vihreä olisi jotenkin voitolla, se johtuu kylläkin siitä, että kuvaaja tuppaa tykästymään vihreisiin esineisiin.) Voin hyvin kuvitella, miten tunnelmallinen puoti onkaan joulun aikaan. Täytyy varmasti tehdä viimeistään silloin uusi visiitti puotiin.
Harmikseni kuvat eivät kovin hyvin onnistuneet. Miten aina parhaan kuvaussession yllättäessä akku alkaakin vedellä viimeisiään ja muutenkin tuntui, kuin en olisi kuvannut aikoihin. Tuli oikein kunnolla hosuttua kuvien kanssa, kun koko ajan pelkäsin akun simahtavan.
Käykääpä katsomassa Savi-Heinä Puodin omia kotisivuja, puoti löytyy kuulemma myös facebookista. Aion käydä sielläkin kurkistamassa heti, kun ehdin.
Kempintie 20
Jokiniemi, Loppi
www.savi-heinapuoti.fi
savi-heina.suska@whippies.fi
p. 019 440765
Eilistä lukuunottamatta viime päivät ovat kuluneet lähinnä lääkärikärräysten merkeissä. Tiistaiaamuna vein isän sovitusti muutaman kilometrin päähän ultrakuvaukseen, jossa sitten kuluikin aikaa rutkasti enemmän kuin olin kuvitellut. Niin se vain on, että varatusta ajasta huolimatta terveyskeskukseen on turha mennä kiireen kanssa. Likimain aina siellä joutuu odottamaan. Nytkin isän aika oli 9.20 ja kuvaukseen hän pääsi vähän jälkeen klo 11.
Ultrasta päästyämme piti kiirehtiä Jorvin sairaalaan, jossa äidiltä otettiin luuydinnäyte. Tänään olin äidin kanssa Sädehoitoklinikalla kuuntelemassa lääkärin tilannearviota. Vielä ei voida sanoa, onko sädehoidosta ollut apua. Sen näyttää seuranta ja aika, mutta kohtalaisen hyvin äiti on kuitenkin kestänyt hoidot. Toki hänellä on ripulia, väsymystä ja muutenkin huonoa oloa. Laihtunut hän on myös melkoisesti. Kunpa vielä nuo luuydinnäytteet olisivat vähemmän vakavia, niin tässä voisi jo hiukan huokaista helpotuksesta. Sädehoitokin loppuu ensi tiistaina. Toivotaan myös, ettei isältä löydy mitään erikoista, joka vaatisi runsaasti uusia juoksuja lääkärin jos toisenkin luona. Kunhan äidin sädehoito saadaan alta pois, on kumpaisenkin silmien vuoro - toiselle kaihi- ja toiselle glaukoomaleikkaus. Niitä en nyt jaksa ajatella.
Huomenna aloitan työväenopistossa 16 tunnin valokuvauskurssin, jossa on tarkoitus oppia ottamaan enemmän irti omasta kamerasta. Toivottavasti meikäläisen luupääkin jotain uutta oppii. Olin jo ehtinyt ilmoittautua kurssille, kun huomasin naapurikunnan työväenopiston järjestävän valokuvauskurssin, jollaista olen mielessäni toivonut. Kurssilla kuljetaan kameroiden kanssa luonnossa harjoitellen kuvaamista erilaisissa valaistus- ym. olosuhteissa. Kurssi on kyllä sen verran pitkä, etten millään olisi nyt saanut sitä mahtumaan aikatauluuni, joten nyt on tyydyttävä tuohon oman kunnan järjestämään lyhyempään kurssiin. Ehkä sitten ensi vuonna pidemmälle kurssille.
Milloinko sitten puutarhaan? Kovasti toivon, että viimeistään sunnuntaina olisi aikaa. Kesäkukista petuniat ovat selvästi kärsineet kylmistä öistä ja osa niistä saa varmasti kyydin kompostiin. Pelargoniat sen sijaan ovat ryhtyneet kukkimaan uudelleen. Seinustalla kasvaville tomaateille olen iltaisin laittanut harson suojaksi ja se näyttää edistävän kypsymistä. Ovatpa nuo itse kasvatetut Tigarellat sitten herkullisia! Kasvihuoneen pystytys ei ole edennyt laisinkaan, sillä minä en ole ehtinyt ja Ukkokulta on potenut selkäänsä. Vaan hiljaa hyvää tulee, uskoisin.
PS. Kaikki tämän postauksen kuvat on Savi-Heinä Puodista.