Sivut

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Aurinkoa ja vettä vuorotellen


Tänään on saatu aurinkoa ja vettä vuorotellen ja välillä myös yhtä aikaa. Hassun näköistä, kun ikkunasta katsoen aivan siniseltä taivaalta tulee kaatamalla vettä. Pilvi oli talon päällä, eikä se näkynyt ikkunasta kurkkijalle. Harvinaisen hyvin netin säätutka on sateen ennustanut, sillä aamulla tarkistin, että kolmeen saakka voin työskennellä pihamaalla. Sitten alkaa satamaan. Ja niin myös kävi. Tosin en ollut ihan siihen kolmeen saakka pihalla, vaan tavaroita kellariin viedessäni lipsahdinkin sinne siivoamaan. 

Kellari on sovitusti Ukkokullan valtakuntaa, mutta toki siellä on minun puutarhatavaroillenikin pieni loukko. Jotenkin on vain alkanut ottaa oikein kunnolla pattiin, kun kellari täyttyy roinasta, eikä siellä kohta pääse kunnolla kulkemaan. Ukkokulta kyllä väittää, että hänellä on kaikki kamat järjestyksessä, mutta ehkä minun käsitykseni järjestyksestä on vähän toisenlainen. Loppujen lopuksi en paljonkaan tavaraa laittanut roskapinoon, vaan yksinkertaisesti järjestelin hyllyt tehokkaammin ja minun mielestäni loogisemmin. Hyvin mahtuivat kalastusvälineet, grillaustarvikkeet, polkupyörän varaosat ja ties mitkä hilavitkuttimet, eikä hetkeen tarvitse pääkäytävällä kompastella. Kellarissamme on kuitenkin tuon pääkäytäväksi kutsumani tilan lisäksi muita nurkkia, jotka edelleen kaipaavat järjestelijää. Nyt näyttää vahvasti siltä, että vielä tulevan syksyn aikana raahaan Ukkokullan kanssani kellariin tekemään yhteistä järjestystä. Eipä hänen sitten tarvitse marmattaa, että taas on kaikki hukassa.


Tänään oli selkeästi syksyinen aamu. Vielä yhdeksältä ulkomittari näytti vain seitsemää astetta, eikä aurinkoisen jaksonkaan aikana paljon päälle kymmenen asteen päästy. Mukava oli kuitenkin puuhailla pihamaalla. Pelaguita ja lumihiutaletta sekä sisäänkäynnin amppeleissa roikkuvia begonioita lukuunottamatta kesäkukat saivat mennä kompostiin. Keittiön ikkunan alle laitoin jo muutaman kanervan kesäisten murattien seuraksi. Muratit saavat olla kevääseen asti. Yleensä ne säilyttävät värinsä ihan mukavasti. Samanlaisen istutuksen tein työhuoneeni ikkunalaatikkoon. Katsotaan nyt, laitanko terassikaiteiden laatikoihin yhtään mitään. Kunhan isoista porttipylväsruukuista pelaguut joutavat pois, laitan luultavasti myös niihin kellokanervaa murattien seuraksi ja upotan ruukkuihin lyhtyjä varten pitkät piikit. Sisäänkäynnin vieressä olevissa isoissa ruukuissa on yhä kukkivat runkoverenpisarat. Harmi, ettei minulla ole paikkaa niiden talvetukseen, joten kompostiin nekin taitavat joutua. Tilalle aion hankkia edellisvuosien tapaan sypressit, joihin laitan myöhemmin jouluvalot.


Huomaan tässä kirjoittaessani, että olen vihdoin hyväksynyt syksyn saapumisen. Vaihtoehtoja ei kyllä juurikaan ole, mutta enää ei ärsytä niin paljon kesästä luopuminen. Paremminkin ajatukset alkavat jo pyöriä tulevassa. Tämä syksy ja talvi on vain yksi etappi ennen kuin jälleen pääsee miettimään kesäisiä istutuksia ja ihanaa aurinkoa.

Eilen iltapäivällä pesin pihalla kesäkukkaruukkuja ja jätin ne terassille kuivumaan. Isot ruukut saavat nojailla talon kupeessa läpi talven, mutta pienemmät pääsevät kellarin hyllyyn. Pihakoristeistakin suurimman osan puhdistan ja vien kellariin. Kasteluvesitynnyrit olen jo tyhjentänyt, mutta kastelukannuissa on edelleen vettä pelaguita varten. Tosin kovin paljon kukat eivät enää kastelua vaadi, vaikka eivät ihan taivasalla olekaan.

Nurmikko olisi pitänyt tänään leikata, mutta aamupäivällä en ehtinyt ja iltapäivällä oli sateista ja liian märkää. Antaa rauhassa kuivua. Koivun- ja vaahteranlehtiä on tullut runsaasti alas ja nurmella ne tulevat mukavasti silputuiksi ruohonleikkurilla. Usein leikkaan vielä ihan loppusyksystä nurmikon lähes pelkästään silputakseni puiden lehtiä. Ei tarvitse niin paljon haravoida ja sinnehän se silppu maatuu nurmen ravinnoksi.


Juuso on alkanut viihtyä yhä enemmän sisätiloissa. Aamulla se haluaa ensimmäiseksi ulos ja on siellä siihen saakka, kunnes minä tai Ukkokulta ilmestymme näkyville. Silloin se pyytää heti sisälle ja sinne päästyään tyhjentää ruokakuppinsa ja kömpii lempituoliinsa köllimään. Se saattaa käydä pari kertaa ulkona päivän aikana, mutta heti meidän äänemme kuullessaan se ilmestyy naukumaan sisällepääsyä. Usein se on vielä iltapimeällä vähän aikaa ulkona, mutta haemme sen sisälle viimeistään mennessämme itse nukkumaan. Luulen, ettei Juuso tykkää laisinkaan märästä maasta ja kosteasta ruohikosta. Sadetta se ei välttämättä pelästy laisinkaan, vaikka kylläkin hakeutuu sateen suojaan. Nukkumapaikan täytyy kuitenkin olla kuiva, ehkä mieluummin jopa lämmin. Siksi se kai tykkää hakekasastakin, kun sen pinta tuntuu kuivalta ja lämpimältä.


Tässä eräänä iltana Juuso oli kovasti levoton, kärtti ulos, mutta ei siellä kuitenkaan viihtynyt. Taisi telkusta tulla jotain kiinnostavaa, joten sen enempää minä kuin Ukkokultakaan ei tullut lähteneeksi metsään Juuson kanssa kävelylle. Yöllä puoli kahden aikaan Juuso sitten naukui kovaäänisesti sänkyni vieressä ja siitä tiesin sillä olevan hätä. Yrittäkää itse herätä pilkkopimeässä yössä täydestä unesta kissan vessahätään. Ajatuskin kenkien ja jonkun pusakan hakemisesta ei kiehtonut laisinkaan ja niin telkesin Juuson kodinhoitohuoneeseen. Ressukka ei edes tajunnut tulleensa huijatuksi, kun mamma sen syliinsä nosti ja hellästi rapsutellen siirsi katin mankelipöydälle livahtaen itse pikaisesti pois ovet takanansa sulkien. Aamulla herättyäni kävin aukaisemassa kodinhoitohuoneen oven ja siellä Juuso nukkui tyytyväisenä penkin päälle asetetuilla tyynyillä tassut jälleen kattoa kohti. Hiekkalaatikossa oli pitkät pötkylät, jotka nopeasti siivosin ja vihdoin kissakin hypähti lattialle itseään pitkäksi venytellen ja tassutteli tavalliseen tapaansa keittiöön hinkkaamaan jalkojani sen merkiksi, että nyt olisi sopiva aika tarjota pientä aamupalaa. Siitä se päivä taas käynnistyi normaaliin tapaan, enkä usko, että Juuso minua pahalla muisteli yöllisestä vankeudestaan. Minkäs sille mahtaa, kun kissa ei ymmärrä omaa parastaan ja käytä edes yölliseen aikaan yksityistä sisävessaansa.

Rouskut, tatit, vahakkaat,
vanhat sekä nuorekkaat.
Maasta ylös kurkottuu,
nyt on metsän syyskuu


Raikkaita syyskuun päiviä alkavalle viikolle!

PS. Inka, olet lämpimästi tervetullut blogini lukijaksi.