Sivut

torstai 28. marraskuuta 2013

Päivä Tallinnassa, vol 2


Merimuseosta lähdettyäni lähestyin Vanhaa kaupunkia Kalamajan suunnasta, ohi Paksun Margaretan, pitkin Pikk-katua. Iltapäivä oli jo pitkällä ja aurinkoisesta päivästä huolimatta kapeilla kaduilla korkeiden talojen varjossa oli paikoitellen melko hämärää. Etenkin valokuvausta ajatellen. Yhden asteen pakkanen oli saanut paikalliset pukeutumaan turkiksiin, toppatakkeihin ja muihin talvitamineisiin. Alkumatkalla oli vähemmän liikehuoneistoja ja tavallinen arkipäivä lienee muutenkin vaikuttanut siihen, että kaduilla oli aika hiljaista. Se sopi minulle, sillä oli aivan ihanaa kävellä verkkaisesti, ihailla korjattujen talojen kauneutta ja niiden hienoja yksityiskohtia ja pysähtyä tiirailemaan näkymiä objektiivin läpi. 


Tallinnan vanhakaupunki (Kursivoidun tekstin lähde: http://www.tourism.tallinn.ee)

Tallinnan vanhakaupunki on vuodesta 1997 kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon. Tallinnan vanhankaupunki on arvokas etenkin siksi, että sen keskiaikainen miljöö ja rakenne ovat säilyneet meidän päiviimme saakka, kun ne muista Pohjois-Euroopan pääkaupungeista ovat jo kadonneet.Tallinna on yksi koko Euroopan parhaiten säilyneimmistä keskiaikaisista kaupungeista. 1000 - 1400-luvuilla muotoutuneet tonttien rajat ja katuverkosto ovat edelleen olemassa lähes muuttamattomina. 

Tukevat puolustuslinnoitteet ovat suojanneet vanhaakaupunkia sodan tuhoilta ja vallitseva rakennusmateriaali kivi on pitänyt pintansa tulipaloissa. Kaupungissa ei myöskään ole suuria uudisrakennuksia, jotka jättäisivät vanhan varjoonsa tai rikkoisivat tyylin.
Kaikki merkittävimmät keskiajalta periytyvät edustus- ja sakraalirakennukset sekä monet kaupunkilaisten ja kauppiaiden asunnot aittoineen ja varastoineen ovat säilyneet muuttumattomina. 


Keskiaikaa, tarkemmin ajanjaksoa 1400-luvun alusta 1500-luvun puoliväliin voidaan pitää Tallinnan kehityksen kulta-aikana. Tallinna kuului hansakaupunkien liittoon ja sillä oli vaikutusvaltainen asema Itämeren alueella. Taloudellinen mahti kaipasi puolustusrakennelmia ympärilleen, jolloin avautui mahdollisuus luoda myöhempien aikojen arkkitehtuurin helmiä ja taideaarteita. 


* * *
Pikk-kadun varrella on ainakin Ruotsin suurlähetystö ja muutenkin alue vaikuttaa aika vauraalta. Portaikkojen ovipielissä on koodinappulat ja se, minkä ikkunoista katutasolta tirkisteltynä saattoi todeta, osoitti huoneistojen olevan nykyaikaisessa kunnossa.




Helina Tilk Pikk 41 (Kursivoidun tekstin lähde: http://www.tourism.tallinn.ee)
Helina Tilkin astioita koristavat kissat, possut, karhut ja muut vekkulin näköiset otukset. Taiteilijalla on Vanhassakaupungissa kolmi liikettä, joiden hyllyiltä löytyy runsain mitoin hilpeitä käyttö- ja lahjatavaroita. Hyviä tuomisia ovat myös Tallinna-aiheiset matkamuistot. 

* * *
Rakennusten yksityiskohtien kirjo on valtava, eikä kahta tyystin samanlaista taloa taida ollakaan. Nupukivikatuja kävellessä tulee väkisinkin miettineeksi, millaista olisi asua näissä keskiaikaisissa taloissa? Miten sovittaa nykyajan elämisen vaatimukset vanhoihin seiniin ja ympäristöön tuhoamatta muinaisten rakentajien kädenjälkiä?


Vihreä tori  (Kursivoidun tekstin lähde: http://www.tourism.tallinn.ee)

1800-luvulla tätä Vihreäksi toriksi (viroksi Roheline turg) kutsuttua aluetta käytettiin kala-, vihannes- ja kukkatorina. Vuonna 1893 toritoiminta lakkautettiin ja tilalle tehtiin pieni viheralue. Vuonna 1909 valmistui kappeli Venäjän tsaari Nikolai II:n 15 vallassaolovuoden kunniaksi. Nyt Vihreällä torilla on ulkoilmakahvila.






Mustapäiden talo on Tallinnan harvoja renessanssirakennuksia  
(Kursivoidun tekstin lähde: http://www.tourism.tallinn.ee)

Mustapäiden veljeskunta perustettiin vuonna 1399. Se yhdisti nuoria naimattomia kauppiaita ennen kuin nämä saattoivat liittyä Suurkiltaan. Lisäksi Mustapäihin kuului ulkomaalaisia kauppiaita, jotka oleskelivat pitkiä aikoja Tallinnassa, mutta eivät asuneet siellä vakituisesti. Mustapäiden veljeskunnan nimitys liittyi Pyhään Mauritiukseen, suojelupyhimykseen, joka tiettävästi oli tummaihoinen afrikkalainen. Pyhän Mauritiuksen pää komeilee myös veljeskunnan vaakunassa. Veljeskunta toimi vain Virossa ja Latviassa, muualla Euroopassa sitä ei tunnettu. Mustapäät poistuivat Tallinnasta vuonna 1940. 


Mustapäiden veljeskunnan talon paikalla sijaitsi ilmeisesti asuinrakennus jo 1300-luvulla. Mustapäät ostivat talon 1500-luvun alkupuolella, jolloin siihen rakennettiin myös uusi sali, jossa ei ollut holvattua kattoa. Vuonna 1597 seurasivat mittavat jälleenrakennustyöt, jolloin julkisivu koristeltiin runsain ornamentein ja veistoksin alankomaalaisen renessanssin hengessä. Yksi Tallinnan huomiota herättävimmistä värikkäistä ovista on vuodelta 1640 ja Mustapäiden talossa. Olavin killalta ostettu kaksilaivainen holvattu kiltasali on peräisin 1400-luvulta.
Laajamittainen remontti tehtiin talossa myös vuonna 1908, mutta se koski lähinnä sisätiloja, jotka saivat uusklassisen ilmeen.


Ravintola Olde Hansassa en tällä kertaa käynyt syömässä, mutta sinne kyllä kannattaa mennä. Tosin se on niin suosittu, että sinne saattaa joutua jonottamaan. Viikonloppuisin on parempi tehdä ennakkovaraus, sen voi tehdä myös netissä. Ruoka on hyvää ja se tarjotaan Hansa-ajan mukaisin tavoin ja astioissa. Ravintolan sisustus ja henkilökunnan puvustus sekä menu ja musikantit saavat kyllä ruokailijan helposti sujahtamaan keskiaikaiseen elämään. Ensimmäinen ruokailukertani Olde Hansassa oli elämys, eivätkä jälkimmäisetkään ole sille juurikaan kalvenneet.


Muumit ovat vallanneet perinnekäsityöt. Luin hiljattain jostain artikkelin, jossa pohdittiin, onko perinnekäsityö enää perinteen mukainen, jos sen toteuttamiseen käytetään esimerkiksi koneellista kudontaa. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta massamyyntiin neuleita tuotettaessa ei taida olla kovin kannattavaa tehdä niitä täysin käsin. Olen vuosien aikana ostanut kaksi kirjoneulevillatakkia Tallinnasta. Toinen oli edullisempi, mutta sen pinta nyppyyntyi lyhyessä ajassa melko rumaksi. Toinen taas maksoi enemmän, ja sitä en pystynyt pitämään lainkaan ilman alla olevaa pitkää hihaa, sillä neule kutitti niin valtavasti. 


Gobeliinikankaiset kassit ja muut tuotteet eivät suinkaan kaikki olleet varsinaista gobeliinikäsityötä vaan painokankaista tehtyjä. Kauniita nuo kassit olivat, mutta melko kalliita.



Raatihuoneen joulukojut ovat toki tunnelmallisen näköisiä, mutta aika pian ne oli katsottu. Hämärä oli jo laskeutumassa ja valokuvaaminen ilman salamaa kävi aina vain haasteellisemmaksi. Mietin, jäisinkö odottamaan jouluvalaistuksen syttymistä, mutta päätin jatkaa kiireetöntä kävelemistä kohti satamaa. Olipa kerrankin aikaa ihailla Viru-kadun kukkakauppiaita ja heidän mahtavia ruusupunttejaan.    


Tämä tummanpuhuva rakennus on lähellä Vanhaa kaupunkia, sen muuria ja Mere pst:tä. Rakennus ei ole kovin vanha, muistan hyvin ihmetelleeni, mitä tontille nousee ja tässä on tulos. Varmasti moni näiden uudisrakennusten tieltä pois purettu vanha rakennus on ollut huonossa kunnossa, mutta kenties olisi ollut mahdollista sopeuttaa uustuotanto paremmin vanhaan ympäristöön istuvaksi. Etenkin näin lähellä historiallista vanhaakaupunkia ja muuria.


Rotermannin kortteli (Kursivoidun tekstin lähde: http://www.tourism.tallinn.ee)Vielä kymmenen vuotta sitten paikalla oli rypäs ränsistyneitä vanhoja teollisuusrakennuksia, mutta nyt tilalla on vilkas kaupan ja kulttuurin keskus, jonka avantgarde-arkkitehtuuri kertoo vahvaa kieltään siitä, miten tämän päivän Tallinna rakentaa itseään ja luo uutta. Upeasti entisöidystä, vanhasta tehdaskeskittymästä aivan vanhankaupungin naapurista löytyy monia mukavia kauppoja ja ravintoloita sekä kulttuuritarjontaa. Korttelin keskustorilla järjestetään festivaaleja ja ulkoilmatapahtumia.

Olen kyllä hieman eri mieltä tuosta "upeasti entisöidystä", sillä vanhan rakennuksen korvaaminen joko kokonaan tai osittainkin erilaisilla lasikuutioilla on jotain muuta kuin entisöintiä. Sitä en tiedä, ovatko rakennukset olleet niin huonokuntoisia, ettei niiden entisöinti ole enää ollut mahdollista. Toisinaan tuntuu, että virolaisilla on kova kiire modernisoida kaikki vanha ja siinä ohessa tulee sitten tuhottua myös paljon kenties korjauskelvollistakin rakennuskantaa. Luultavasti myös raha ratkaisee, kuten kaikkialla muuallakin. Arvokkaat tontit täytyy saada rakennettua mahdollisimman tehokkaasti, jolloin vanha saa väistyä.





Nämä rakennuksen portaiden molemmin puolin seisovat riippaoksaiset puut olivat aivan aitoja ja edelleen vihreänä lehdistä. Mikä on siis tämä puu? Onko se ainavihanta vai muuten vain päättänyt olla pudottamatta lehtiään?


Kanutin tarha (Kursivoidun tekstin lähde:http://www.tourism.tallinn.ee)

1800-luvulle saakka Kanutin tarhan paikalla oli vallihauta. Vuonna 1886 Tallinnan kaupunki vuokrasi alueen Kanutin killalle, jotta sinne perustettaisiin kesäpuutarha. 1800-luvun lopulla kiertävät sirkusryhmät, myöhemmin tivolit pysähtyivät Kanutin tarhassa vieraillessaan Tallinnassaan. Sieltä on vuokrattu myös polkupyöriä. Vuonna 2002 tarhaan pystytettiin Fjodor Dostojevskin muistomerkki ja vuonna 2008 rakennettiin suihkulähde, jonka kruununa on Mare Mikofin veistos Pojat ja sateenvarjo.  

En tiennytkään, että Tallinnassa on peräti 50 puistoa, joista Kanutin tarha lienee sieltä pienemmästä päästä.Tämä puisto on sopivasti kävelyreitin varrella matkalla satamasta kohti vanhaakaupunkia, Mere pst:n vieressä, vastapäätä Rotermannin korttelia. Eräällä helteisellä kesäreissulla istahdin puistoon levähtämään ennen paluuta laivaan ja kotimatkalle. Siinä oli mukava istuskella ja katsella ohi kulkevia ihmisiä sekä puiston istutuksia. Nyt oli jo sen verran hämärää ja selkeästi pakastuvaa, joten ajatus istumisesta ei kovasti viehättänyt. Eikä kyllä ollut penkkejäkään, ilmeisesti ne on viety jonnekin talvisäilöön.


Puiston ruusut kukkivat keskellä kylmyyttä. Lunta ei Tallinnassakaan ollut, mutta jokin sade lienee tiivistynyt jääkiteiksi ruusupensaiden juurille osuessaan. Puksipuut ilmeisesti menestyvät Tallinnassa talvenkin yli, sillä näitä ruusuja ympäröi muotoon leikattu puksipuuaita. Muutama oksa näkyykin tuossa oikeassa alakulmassa.


Tämä päiväristeily Tallinnaan oli todella mukava ja oikeastaan täysin erilainen, kuin kaikki aiemmat Tallinnan-matkani, jolloin tarkoituksena on ollut mennä milloin mihinkin kauppaan tai muualle asioimaan. Tällä kertaa ideana oli tosiaankin katsoa Titanic-näyttely ja siinä ohessa merimuseo. Mitään muuta suunnitelmaa ei ollut. Oli todella kivaa kävellä kiireettä pitkin katuja ja keskittyä katselemaan rakennuksia ja niiden hienoja yksityiskohtia. Etsiessäni kuvaamiani paikkoja varten faktatietoa netistä, törmäsin moniin mielenkiintoisiin asioihin, joiden vuoksi kannattaisi reissata pidemmäksikin aikaa tutustumaan Tallinnaan ja myös muuhun Viroon. Onhan Tallinnan historia, arkkitehtuuri ja kulttuuri saavutettavissa melko pienin ponnistuksin ja hyvin kompaktissa mittakaavassa, joten siinä olisi syy uudelle kiireettömälle kävelyretkelle.