Yritin kuvata keittiön ikkunan läpi tätä hassua oravaa, joka keikkui siemenmökissä milloin pää alaspäin jaloillaan kiinni pitäen, milloin katon harjalla istua napottaen. Tämän parempa kuvaa en saanut napattua, kun ei ole kunnon zoomiakaan. Oravat ovat omalla tavallaan kyllä hauskoja hännäkkäitä, sympaattisia ja yllättävän kesyjäkin, kunhan Juuso ei ole lähistöllä.
Oravan lisäksi ruokintapaikalla on näkynyt harakka, närhiä, kolme mustarastasta, talitinttejä, sinitiaisia, varpusia, punatulkkuja, tikka ja hömötiaisia. Päivän valoisa aika on sen verran lyhyt, ettei kovin usein tule juuri sopivaan aikaan keittiön pöydän ääressä istuttua. Eiköhän nämä lintutiiraushetket päivien taas pidentyessä lisäänny.
Eilen kävin ystäväni kanssa kiertämässä Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla. Kerrankin oli sellainen sää, ettei näiden markkinoiden aikaan taivaalta satanut minkäänlaista tuotteiden katselua haittaavaa ainesta. Kylmä sen sijaan kyllä oli. Muutama aste pakkasta tuntui varpaissa ja sormissa, vaikkei minun tarvinnut myyjien tavoin istua tuntitolkulla pienessä kojussa.
Väkeä oli tietenkin mahdottomat määrät ja niinpä kuvaaminen tuotti jälleen hankaluuksia, jollei halunnut saada otokseen mukaan vieraita päitä ja sormia sinne tänne. Myös pienoinen myyjäisväsymys iski jo kohta toisen kojurivin jälkeen, sillä tarjolla oli tietenkin villasukkia, huovutustöitä, leivonnaisia ja monenmoisia joulukoristeita sekä koruja. Ihan kivoja ja monilla erittäin taidokkaita töitä, mutta eipä yksi ihminen jaksa määräänsä enempää edes katsella.
Sen verran täytyy kyllä kehuja antaa näille vuosi toisensa jälkeen toistuville Lohjan joulumarkkinoille verrattuna esimerkiksi Helsingin Senaatintorin Tuomaanmarkkinoihin. Koska kyseessä on nimenomaan vanhanajan markkinat, on kojujen ja myyjien ulkonäköön panostettu. Useimmat kauppiaat pukeutuvat ajan hengen mukaisiin asuihin ja myös järjestäjillä ja muulla henkilökunnalla on pitkiä kaapuja, huiveja ja hassuja hattuja. Taustalla kaikuu elävien esiintyjien joululaulut, seppien taontaesitysten vasarankalke ja ilmassa tuoksuu loimulohi sekä elävä tuli. Minusta tunnelma Lohjalla on aina onnistunut, kävijän on helppo solahtaa ajassa pari sataa vuotta taaksepäin kulkiessaan keskiaikaisen kivikirkon viereen rakennettujen kojujen välissä.
Huovutustöissä taiteilija pääsee parhaassa tapauksessa valloilleen. Näilläkin tontuilla tai mitä lie menninkäisiä olivat, oli hauskat ilmeet. Tuo ylempi harmaapukuinen, enemmänkin haltija kuin tonttu, näyttää unelmoivan jonnekin kaukaisuuteen. Ehkä pois meluisilta markkinoilta. Omaan rauhaan. Eniten taisin kuitenkin pitää erään nuoren miehen huovuttamista linnuista. Ne olivat todella elävän näköisiä ja tunnistettavia. Hän oli asettanut aina kaksi lintua pieneen puunrunkoon tai muuhun asetelmaan. Sellaisen huovutustaidon ottaisin mielelläni minäkin. Harmi, etten ihmispaljouden lomasta saanut nuorukaisesta ja hänen linnuistaan onnistunutta kuvaa.
Eipä tullut mitään näiltä markkinoilta ostettua. Kaikkea saa katsella ja halutakin, mutta mitään ei välttämättä ole pakko ostaa. Ei, vaikka kuinka kauniilta näyttäisivät ja mieli tekisi. Yritän ylipäätään opetella hillitsemään ostohalujani, koska jälkeenpäin tulee monesti koettua varsinaista ostokrapulaa. Harmittaa, että tuli langettua, vaikka ei olisi ko. tavaraa tarvinnutkaan. Pelkkä kauniin esineen omistaminen ei aina ole tarpeen ja olen huomannut, että myöhemmin saattaa tuntea hyvää mieltä siitä, että on kyennyt kieltäytymään. Lahjat on nyt hankittu ja kamaa ympärillä muutenkin ihan riittävästi.
Juusolla oli taas eilen oikein iso hellyysvaje. Ensin se kyhnötti aivan kyljessä kiinni, jotta varmasti ylettyisin sitä rapsuttamaan ja paljon. Sitten se levittäytyi sohvalle nukkumaan siten, että minun täytyi jatkuvasti miettiä, mihin jalkani ojennan. Toinen silmäluomi nousi ja sieltä tuli heti käskevä katse kiskoa varpaat pois hänen ylhäisyytensä viiksikarvoista, jos vain yritinkin saada jalkani mahtumaan samalle sohvalle itseni ja karvaisen kaverini kanssa. Niin sitä sitten vietettiin lauantai-iltaa ja katseltiin yhteistuumin Nuorta Morsea. Tai minä katselin Ukkokullan kanssa telkkua ja Juuso uniaan.
Viime yönä satoi jälleen hento lumikerros edellisen, jo sulaneen tilalle. Nyt alla on jäätynyt pinta ja päällä ohuesti lunta, mikä tuo kävelemiseen oman jännitysmomenttinsa. Luvassa on jälleen leutoja säitä ja plusasteita, joten saattaa hyvinkin parin päivän sisällä olla niitä menneen talven lumia -päiviä. On mitä on. Säälle ei voi mitään ja kohtahan on kuitenkin joulu. Tavan mukaan se tulee yhtä nopeasti kuin ennenkin ja menee myös ohi yhtä nopeasti kuin jokainen vuosi tähänkin saakka. Ei siis huolta minkäänlaista. Kevättä kohti mennään ja takuuvarmaa tahtia.