Ennen vanhaan sanottiin kollikissojen mouruavan maaliskuulla. Juusolta on suurimmat vietit tyttöjen perään viety, mutta kyllä sillä selvästi aktiviteetti kevään tullen merkittävästi kasvaa. Pitkien pimeiden päivien ja pakkasten ajan Juuso vain kipaisi pikaisesti kaivamassa vessakuopan itselleen ja palasi sen jälkeen nopeasti takaisin sisälle. Ensin ikkunalaudalle, jonka alla sähköpatteri mukavasti lämmitti sen viilenneitä polkuanturoita ja sen jälkeen viereiseen nojatuoliin nukkumaan.
Helmikuun koittaessa ja pakkasten lauhtuessa Juusokin on selvästi virkistynyt. Enää se ei nuku yhtä paljon kuin aiemmin talvella, vaan istuu ikkunalaudalla katselemassa pikkulintujen ruokailua syreenipensaissa. Välillä kuuluu tuttua naksutusta, kun joku lintu tulee liian lähelle ikkunaa ja kissa kuvittelee paistin olevan jo aivan viiksikarvojen tuntumassa.
Ulkoilukin maistuu jo huomattavasti paremmin. Juuso ja Ukkokulta tekevät pitkiä kävelylenkkejä läheisessä metsässä ja pienen urheilukentän ympäri. Mielenkiintoisia tuoksuja tuntuu olevan jokaisen puun juurella ja oksan kärjessä. Ja kun on tultu lenkiltä sisään ja ruokakuppi lipaistu pohjia myöten, tekeekin mieli takaisin pihalle (kissan, ei siis Ukkokullan). Lumesta Juuso ei edelleenkän kovin paljon tykkää ja sen vuoksi se yksin jäätyään kiipeää pian terassin portaille istumaan.
Eilen jäin hetkeksi siirtelemään vähäistä lunta kulkualueilta kukkapenkkien päälle. Juuso oli mielestään istunut ihan riittävästi terassin portaalla ja halusi sisälle. Joka kerran mennessäni lähellekin takaovea, ryntäsi Juuso perässäni juoksunaru pinkeänä ja jäi vähän surullisena istumaan, kun huomasi minun jatkavan matkaani oven ohi. Sen häntä vispasi siihen malliin, että voisin hyvinkin kuvitella sen mananneen minua kissojen turhanpäiväisestä kiusaamisesta ja sievien polkuanturoiden tahallisesta jäädyttämisestä.
Aamut jatkuvat edelleen samaan malliin, kuten koko talven. Eli turha on yrittää lukea lehteä aamupuuroa syödessä, sillä kissa vaatii oman rapsutusannoksensa ennen kuin palveluskunta on saanut silmänsä kunnolla auki. Vaatimustaan tehostaakseen Juuso kellahtaa aivan nenän alle juuri siihen paikkaan, johon mielelläni laskisin puurolautasen ja lehden. Kun Juuso on saanut mielestään riittävästi rapsutuksia ja kenties jokusen palan gouda-juustoa, se loikkaa lattialle ja tassuttelee nojatuoliinsa nukkumaan. Vaan kun tästä koittaa lämpimät ajat, on Juuso ollut pihamaalla jo hyvän tovin siinä vaiheessa, kun meikäläisellä vasta aamupuuro kattilassa porisee. Kaikessa on siis jälleen hyvät ja huonot puolensa. Jos nyt pitääkin ahtaa puurolautasensa jonnekin pöydän kulmalle, ei sentään tarvitse kovin varhain viedä kissaa pakkaseen aamupissalle. Ja toisaalta taas kesäaamuina saa lukea lehtensä rauhassa, mutta sitä ennen pitää useimmiten herätä siihen perinteiseen kukonlaulun aikaan viemään Juuso pihamaalle.
.JPG)
Karoliina kehottaa laittamaan alla olevaa haastetta eteenpäin. Parhaimmillaan Karoliinan haasteeseen vastaavien postauksista voi ammentaa hyviä vinkkejä omiin siemenkylvöihin ja toisaalta löytää myös uusia ideoita kasvivalintoihin.
Haaste Puutarha Ystäville
- Kerro kuvin parhaat siemenvinkkisi.
Mistä olet siemenet hankkinut, miten kasvattaminen onnistui? Esikasvatitko?
Laita haaste blogissasi eteenpäin.
Otan Karoliinan haasteen vastaan, mutta vastaan siihen vähän myöhemmin.
Ja muistakaa, että tänään saa nauttia Runebergin tortuista.