Eilen päästiin manailemaan takatalvea kesken hyvin alkaneen kevään, kun taivaalta tuli aamusta alkaen lunta vajaan yhden pakkasasteen huurruttamaan maahan. Eipä paljon tehnyt mieli pihamaalle ja tyydyin katselemaan työhuoneen ikkunasta leikkimökin seinustalla värjöttelevää Bertta-heppapoloista, jonka harjastakaan ei enää montaa haihtuvaa ole jäljellä, hännästä puhumattakaan. Olen joskus tuumaillut, pitäisikö polle taluttaa talveksi leikkimökkiin säätä pitämään, vaan mahtaako sekään pollen etenevää lahoamista estää. Naapurin lapsenlapset käyvät joskus pollelle syöttämässä leikkimökin hyllystä hakemiaan muoviporkkanoita, joten ihan eläkeheppana ei pollen tarvitse seinustalla oleskella. Minusta on mukava katsella Berttaa työhuoneen ikkunasta ja muistella, kuinka isäni toi peräkärryllä itse tekemänsä Bertan pihallemme pienen heppahullutyttäremme iloksi. Kyllä on Bertalla ratsastettu, ihan on kuin perheenjäsen.
Tänään sää on ollut - jos mahdollista - eilistäkin surkeampi. Taivaalta sataa harmaata tihkua ja yön aikana lisää satanut lumi on märkääkin märempää. Tällä vauhdilla se sulaa kyllä nopeasti, mitä en yhtään harmittele. Oikeastaan nyt on ihan perinteinen kevätsää, siis sellainen tyypillinen loska ja harmaus, joka on aika ominaista täällä etelärannikolla keväisin.
Juuso ei märästä lumesta välitä ja se onkin eilen ja tänään käynyt vain pikaseltaan tarpeillaan haluten heti sen jälkeen sisälle. Helmikuisina kevätpäivinä se sentään halusi jo jäädä terassin portaille istumaan ja tinttejä tiirailemaan, mutta tänään sen mielestä on ikävä takatalvi ja nojatuolin lämpö tuntuu huomattavasti lokoisammalta. Nuo pienet pilkut Juuson tassunjälkien vieressä on syreenin oksilta pudonneiden vesipisaroiden jälkiä.
Eilen vietettiin laskiaissunnuntaita. Tosin meillä ei laskettu mäkeä pitkiä pellavia huutaen vaan minä leivoin keittiössä pullia ja Ukkokulta taisi uppoutua sohvalla lojuen kirjastosta lainattuun dekkariin. Minun pullistani ei juuri koskaan tule ulkonäöltään palkintokelpoisia, mutta se ei menoa haittaa. Maku ratkaisee ja ihan tyytyväinen olen leipomuksiini - useimmiten. Koska Ukkokulta ei ole laisinkaan marsipaanin ystävä, saimme kylään saapuneen Peräkamaripojan kanssa nautiskella yhdistetyistä hillo-marsipaani-pullista. Muutaman tein pelkällä hillolla, jotta Ukkokulta ei ihan jäisi ilman.
Jotta päivä ei olisi pelkkää harmaata, tuunataan sitä raikkaalla tulppaanikuvalla.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!