Luontoäiti tuppaa vähän kiusaamaan meitä keväänkaipuisia. Meillä oli viime yönä -6.9 pakkasta, joten aika holakalta tuntui aamusella ulkona kävellä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta - jonkin aikaa, kunnes taivas vetäytyi paksuun pilveen ja hiljakseen alkoi satamaan kevyitä lumihiutaleita. Se siitä keväästä sitten, tuumasin ja palasin sisähommiin.
Miten minusta tuntuu, ettei lämpimät säät saavu milloinkaan. Eilen taivastelin auringonpaistetta ja tuumasin tuttavalleni, että kunpa osaisimme nauttia näistä päivistä täysillä. Kevät kun on niin nopeasti ohitettu ja niin on kesäkin. Miksi ihmeessä pitää koko ajan tavoitella jotain muuta ja odottaa sitä huomista, jolloin varmasti on muka kaikki paremmin? Miksi kummassa pysähtyminen tähän hetkeen on niin äärettömän vaikeaa?
Joka päivä yritän ehtiä kiertämään pihan ja nähdä kaiken, mitä mullasta kulloinkin esiin työntyy. Sitten tuskastun ja mietin, onko talvi vienyt kaikki kukat mennessään. Voi mahdoton tätä kärsimättömyyttä. Puuttuu enää, että haen kellarista pienen lapion ja alan kaivaa kukkapenkistä kukkia esiin, jotta saisin nähdä kaiken hartaasti odotetun. No, ehkä en sentään ihan noin malttamattomaksi heittäydy.
Syksyisin istutan sipuleita kuin heikkopäinen ja sitten keväällä murehdin, kun ainoa vihertyvä kasvi tuntuu olevan Kevätkaihonkukka, jota meillä on kyllä ihan joka paikassa. Se on niin vähään tyytyväinen ja hyvin menestyvä, että sitä on tullut monistettua milloin mihinkin. Ja näyttää se löytävän tiensi mainiosti itsekin ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Juuso viihtyy nyt ulkona erinomaisesti. Yleensä se köllöttää terassin matolla, mutta toisinaan se saattaa istua tontin laidalla ja tuijottaa metsäkaistaleen läpi naapuriin. Siellä asuu kaunis ja pitkäkarvainen Leevi, jonka kanssa Juuso tuntuu tulevan hyvin juttuun. Ehkä ne viestivät toinen toisilleen siten, ettei ihminen pysty sitä havaitsemaan.
Kunpa oppisin ottamaan elämän yhtä rennosti, kuin Juuso. Painautuisin sen kanssa terassin matolle köllöttämään ja nauttimaan auringonläikästä. Ehkä siten saisin tilaisuuden kuulla, kuinka ruoho kasvaa ja maahan kätketyistä sipuleista pullahtaa pintaan vihreitä piippoja.
*****************************************************
Voit haudata monia murheita kasvimaan multiin.
- Tuntematon ajattelija -
******************************************************