Sade lienee ollut syynä virpojien vähäisyyteen. Seudun koltiaiset olivat vihdoin älynneet jäädä kotiin pelaamaan tietokonepelejä ja jättäneet virpomistehtävän muutaman pienemmän lapsen hoidettavaksi ja kierrettäväksi koreineen ja kannuineen. Naapurin lapsenlapsia osasin odottaa ja heistä kaksi tulikin ihan ensimmäisinä. Pienet tytöt olivat ihania minikokoisia noitia pisamaisine poskineen, huiveineen ja esiliinoineen.
Asiaan paneutuneille annan mielelläni isomman munan. Pojille, jotka ovat kiireissään riipineet lähimmän pajun oksat ja teipanneet siihen jostain löytämänsä paperinriekaleet, saavat minimunat. Katsovat niitä kyllä vähän karsastaen, mutta minulla on yhä muistissa muutaman vuoden takainen poikalauman tokaisu: "Mitä, eikö rahaa." Sen jälkeen on ollut hivenen vaikeuksia ilahtua vieraiden lasten virpomisista.
Koko sunnuntaipäivä on ollut harmaa ja sateinen. Ei haittaa laisinkaan. Tämä se vasta kevättä edistääkin. Jo nyt huomaa, vaikka vain ikkunastakin vilkaisten, että kukkapenkissä on elämä vilkastunut. Viikko sitten mullasta kurkisti yksittäisiä piippoja sieltä täältä. Nyt niitä tunkee oikein ruuhkassa, eikä kukkapenkki näytä enää laisinkaan ikävän ruskeanharmaalta, vaan se vihertää kaikesta uudesta ilmoillepyrkijästä.
Pihapöydän narsissit näyttävät pysyvän nuppuisena yhä vain. Aurinko ei ole erityisemmin viime päivinä meitä ilahduttanut, eikä kyllä lämpökään. Nippanappa päästään viiden asteen tienoille, mutta hiljaa hyvää tulee.
Viikko sitten ostin uuden rautaisen amppelin. Se on kaunis, mutta ehkä hieman epäkäytännöllinen. Noiden rautojen välistä ei nimittäin ihan millaista purkkia tahansa tuonne sisälle laitetakaan. Katsotaan, mitä keksin. Toistaiseksi saa riippua terassin katosta koristeena.
Juusollakin on jo niin keväinen mieli, että se kaipaa ulos heti aamutuimaan. Mahtaako kuitenkin ikä painaa sen verran, ettei se kovin pitkään pihalla yksinään ole, vaan pyytää sisään. Miten siitä onkaan tullut viime aikoina niin mahdoton mammankissa, että aina pitää olla siellä, missä mammakin. Muutamana iltana olen saanut jakaa sänkyni kissan kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun kissan pitää nukkua tyynyn vieressä pitkin pituuttaan vaakasuunnassa, jolloin mamman on yritettävä pysytellä omalla siivullaan - siis siinä, joka kissalta hyvällä tuurilla jää - kynsin hampain patjan reunasta kiinni pitäen. Jos sitä unissaan vähän yrittää levittää omaa tilaansa, on vastassa kurahduksia ja piiiiiiiitkäksi venyviä takatassuja. On meillä kellarissa taitettava vierassänky. Pitäisiköhän harkita.....
Juuri nyt taitaa olla kissoilla kesäkarvanvaihtoaika, sillä Juusoa rapsuttaessa omalle naamalle levittäytyy tavallistakin paksumpi irtokarvapeite. Ehkä kissan nahkaa kutittaa, koska Juusokin tykkää kieriä pihahiekalla. Välillä se makaa täysin selällään ja kierittää itseään siitä puolelle ja toiselle. Sisällä alkaakin olla likimain yhtä paljon hiekkaa ja neulasia kuin pihalla, joten tänäänkin oli tarpeen tehdä pieni imurointikeikka. On nimittäin mukavampi kävellä omassa kodissaan paljasjaloin, kun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä nyppimään neulasia varpaanväleistä.
Jälleen kerran sain todeta, että täältä blogimaailmasta saa todella hyviä ideoita ja ohjeita. Enpä ole aiemmin tajunnut laittaa kylvettyjä taimipotteja lattialämmityksellä varustettuun paikkaan itämisen alkupäiviksi. Viime viikolla kylvin zinnioita ja cosmoksia ja sijoitin potit pesuhuoneen lattialle. Ja kas, eilen huomasin, että useimmissa kylvöksissä oli pienet vihreät alut mullan pinnalla. Minä kun olen tähän saakka ajatellut, että potit tarvitsevat valoa ihan alusta saakka. Lämpö taitaakin olla tärkeämpää.
Näiden jorinoiden jälkeen lähdenkin nauttimaan Ukkokullan kanssa tämän sunnuntain iltapäiväkahvista. Samalla saamme tilaisuuden tiirailla, miten mustarastaat, sinitiaiset ja jokunen punarintakin käy ruokailemassa marjakuusen alla. Vaikka en olekaan enää laittanut linnuille ruokaa, on mullan pinnalla varmasti talven aikana pudonneita siemeniä ja pähkinöitä ja ties mitä muuta sieltä mullasta linnut löytävät. Mielenkiintoista seurattavaa.
Mukavaa palmusunnuntaita kaikille!