Pääsiäinen alkaa olla lopuillaan, ja säiden puolesta tämä jääneekin niihin parhaisiin muistoihin. Aurinko ja lämpö ovat hellineet meitä koko pyhän seudun ja pihalla on voinut istua t-paidassa. Hetkeksi vaihdoin jopa shortsit, mutta varjopaikassa veti sitten liian viileäksi. Tänään ei tehty juuri mitään järkevää, mikä puutarhan kannalta tarkoittaa lähinnä sitä, että emäntä on istunut pihalla kutomassa sukkaa tai liehunut kameran kanssa tiirailemassa kukkia. Ajatus on kyllä kaiken aikaa kulkenut taimihankinnoissa ja lapion varressa.
Minulla on jälleen jatkuvia vaikeuksia kuvien tarkennuksessa. Silmälasit pois ja silmälasit takaisin ja taas säädetään. Kyse ei ole kameran tärähtämisestä, sillä kuvista tulee epätarkkoja myös jalustan kanssa. Tai ei siis koko kuvasta, vaan en saa tarkkuutta haluamaani kohtaan. Harmittaa, kun enin osa ajasta on yhtä säätämistä ja hyvät kuvat tulevat lähinnä onnenkaupalla.
Juusolla on jotain masuvaivoja. Se herätti minut yöllä kolmelta ja halusi ulos, mikä on aika harvinaista. Vaatimus oli niin kovaääninen, että nousin ja lähdin noutamaan valjaita. Kodinhoitohuoneessa haisi kissankakalta ja laitoin valot todetakseni, että joku on käynyt hiekkalaatikolla. Juuson kohdalla sitä tapahtuu vain ääritilanteissa, joten kiireesti kissalle valjaat ja pihalle. Pimeää oli, mutta kuulin kyllä Juuson kaivavan kovasti kuoppaa ja sitten oli hetken hiljaista ennen kuopan peittämistä. Poika olisi halunnut jäädä ulos haistelemaan, mutta mammapa tykkäsi mennä takaisin omaan sänkyynsä ja silloin myös kissan on tultava sisälle. En minä jätä Juusoa yösydännä yksin flexinsä kanssa istuskelemaan. Hiekkalaatikon siivous, valot pois ja hiljaisuus, joka onneksi jatkuikin ihan aamukahdeksaan saakka.
Päivän Juuso on viettänyt pihalla ja välillä olemme nähneet sen käyvän kuopalla. Vatsa on kuralla, eikä ruokakaan maistunut. Nyt illansuussa se söi kohtalaisen hyvin ja nukkuu nyt omassa tuolissaan. Olen varannut Juusolle rokotuksen ja hampaiden rassauksen keskiviikoksi. Toivottavasti sen vatsavaivat ovat ohimeneviä, mutta ainakin on lääkärinaika valmiina, jos vaiva ei hellitä. Ehkä se on vain popsinut liikaa tuoretta ruohoa, jota jo pilkistää kuivan karikkeen joukosta.
Niin se on lemmikki kuin pieni lapsi. Sen pieniäkin murheita mamma miettii sydän sykkyrällä.