Sivut

perjantai 2. toukokuuta 2014

Vettä, räntää, rakeita


Mitäs valkeita rakeita kukkamaalle on lennähtänyt? Jotain uutta lannoitetta vaiko rakeista kalkkia? Ei suinkaan. Ihan silkkaa alijäähtynyttä vettä, jota taivaalta on tullut tänään kaikissa olomuodoissa. Aurinko on kuitenkin aina välillä paistanut ja ennättänyt sulattaa edelliset rakeet ennen uusien ilmestymistä. Niin on vaihtelevaa tämä suomalainen kevätsää.


Tänään lähdin naapurikylän rautakauppaan sementtiä ostamaan. Ajatuksissa on ryhtyä tekemään lisää pyörykäisiä askellaattoja puutarhaan. Vaikka risukuvioituina, kun raparperia ei ihan vielä raaski ryhtyä riipimään. Kas, mitä muuta sillä reissulla tarttuikaan mukaan. Jalosyreeni Sensation ja Isabellansyreeni McFarlane sekä pari Japaninakileijaa. 


Kun sitä kerran auton käynnistää ja useamman kilometrin yhteen suuntaan huristaa, on parempi samalla katsastaa muidenkin kauppojen vihertarjonta. Honkkarista löytyi miniköynnöksiä eli yksi köynnöshortensia ja pari kärhöä. Pyörittelin siellä rullakon edessä niin monia kärhöjä, etten kuulkaa enää muista, mitä mukaani valitsin. Tarkempi tiedonanto hoidettakoon vaikka istutusvaiheessa.

Kotipihaan palattuani sade alkoi piiskaamaan minua ja kasvien jatkokäsittely jäi odottamaan parempaa säätä. Lisäksi Ukkokulta seisoi hellan edessä spagettikastiketta hämmentämässä ja kun hän kutsuu syömään, onkin mentävä heti. Ei auta, vaikka kuinka pitäisi ensin ehtiä kasveja hellimään. Ukkokullan järjestyksessä on ensin ruoka ja sitten vaikka jalkapallo ja formulat. Meikäläinen taas tuppaa unohtamaan syömisen kokonaan, kun innostuu lapion varteen tarttumaan. Onneksi on Ukkokulta, ei pääse mamma liikaa laihtumaan.

Keisarinpikarililja? Miten ihmeessä olen onnistunut kuvaamaan crocsini samaan otokseen?

Oletteko kanssani samaa mieltä, että tämä on Keisarinpikarililjan nuppu? Siltä se minusta näyttää. Ei siinä mitään, mutta kun nuo sipulit olen ostanut ja istuttanut arviolta 20 vuotta sitten, eivätkä ne ole ikinä kukkineet. Joka vuosi lehdet kyllä nousevat uskollisesti kukkapenkkiin ja hajusta ne tunnistaa jo kauempaakin. Juuri yhtenä päivänä mietiskelin yhden pintaan putkahtaneen lehdellisen äärellä, että pitäisikö kaivaa ja nakata kompostiin. Vaan onhan tuo vihreä lehdistökin ihan hauska ja jotenkin tuoksu on niin kevääseen kuuluva, että siihen se ajatuksen kehittäminen jäi. Huonekasveissa toimii erinomaisesti uhkailu kompostiin viemisestä. Virkistää kasveja paremmin kuin mikään lannoite. Toimii näköjään puutarhassakin.


Yksi ainoa rohkea tulppaani on uskaltautunut avaamaan nuppunsa tähän koleuteen ja raekuurojen rummutukseen. Nuppuja on kyllä ilmestynyt muihinkin. Paitsi ei tietenkään niihin, jotka se rusakko kävi alapihalla popsimassa. Ja se vietävän pupujussi ei sittenkään ollut henkeään heittänyt, vaan löytämäni jalka karvoineen luineen taitaa olla oravan takajalka. Olisikohan kohdannut jonkun naapuriston kissoista, sillä paikalla oli ruskeiden karvojen lisäksi myös ihan erilaista valkoista karvaa. Aikoinaan naapurissa oli hauska Nessu-kissa, joka tapasi käydä meidän pihalla metsästämässä oravia. Kerran se tepasteli patiolla vastaan rimpuileva orava leukaperissään.

Sahrami

Ulkona on vielä pitkään valoisaa, mutta asia on nyt niin, että aion ryhtyä viettämään perjantai-iltaa. Postilaatikossa oli pari tuoretta puutarhalehteä, eikä tuo viheliäinen sää erityisemmin houkuttele palelemaan ja kastumaan. Kun jonkun homman aloittaa, sen myös tahtoo kerralla loppuun suorittaa. Taimet pärjäävät kyllä päivän tai pari ostoruukuissaankin. Jos huomenna on vähemmän sateista, voin aamulla heittää kruunaa ja klaavaa, ryhdynkö ensin imuroimaan vai menenkö kuoppaa kaivamaan. Tai jätän heittämättä ja menen ilman sen kummempia miettimisiä samantien pihamaalle. Ehtiihän sitä siivoamaan myöhemminkin.

Esikko

Ja ennenkuin siirryn siihen perjantai-illan viettoon, totean, että tässä koleudessakin on hyvä puolensa. Saamme nimittäin nauttia näistä kevätkukkijoista huomattavasti pidempään, kun liika lämpö ei kukita niitä pikapikaa. Kunhan muistaa pukea lämpimät rukkaset käsiinsä lähtiessään pihalle kuvaamaan. Minä nimittäin unohdin ja vieläkin sormia palelee.

Heips vain, mukavaa ja puutarhapitoista viikonvaihdetta kaikille!