Lunta tulvillaan on aamu toukokuun

Miten olikin tänä aamuna niin sykähdyttävää katsoa ikkunasta ulos. Piti hieraista silmiä kerran jos toisenkin ja todeta, ettei unta ole tää... Lunta tulla tuprutti edelleen taivaan täydeltä ja ainoa, joka pelasti alkavan päivän oli tieto siitä, ettei kaikki tuo kylmä valkeus voi olla kovin pitkäikäistä. Eikä onneksi ollutkaan.

Eilen autoon istahtaessani huomasin lumiharjan olevan vielä penkin alla. Ajattelin, että kaiketi se pitää kotiin palatessa siirtää kesän ajaksi autotalliin. Vaan kun unohtui. Kerrankin unohduksesta oli hyötyä, sillä harja oli kätevästi käsillä ryhtyessäni tänä aamuna putsaamaan autoa lumesta. Oli siitä lumestakin hyötyä, koska sen avulla auton päältä lähti kaikki siite- ja muutkin pölyt ja ainakin se on taas hetken aikaa hiukan puhtaamman näköinen. Ei siis niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Jälleen kerran.

Kärsimyskukka eli Passiflora caerulea

Lauantaina ahkeroin pihamaalla ja sain kaivetuksi maahan perjantaina hankitut taimet. Noiden lumisten vuorimäntyjen ja tuijien lomaan istutin kärhön nimeltään Piilu ja köynnöksen, jota en tunnistanut. Vasta tänään älysin etsiä lisää tietoa ja köynnös onkin Kärsimyskukka eli rohtopassio Passiflora caerulea. Se ei taida säilyä talven yli ulkona, mutta olkoon ainakin kesän ajan. Jos kasvi on jollekulle tuttu, kertokaa siitä. 

Tuo musta keppi sinisine palloineen on ylimääräinen verhotanko, jonka päähän laitoin Ikean tankoverhokoristeen. Katson, josko tuo systeemi toimisi köynnöstukena. Tanko sinänsä on aika liukasta materiaalia, mutta siihen voi kiinnittää kasvin kiipeilyä varten narupunosta.

Lauantaina istutin myös naapurin aidan viereen Isabellansyreenin (Syringa 'James Macfarlane') ja Jalosyreeni 'Sensationin' (Syringa vulgaris 'Sensation'). Siellä on tähän saakka kasvanut vuorenkilpien seurassa puolikuolleita kiiltotuhkapensaita, jotka jouduttiin aikanaan siirtämään kunnallistekniikkatöiden alta pois. Aidan viereen laitoin aika tuhdisti maanpeitekangasta, koska naapurista hyökkää kaikenlaista rikkaruohoa enemmän kuin ehtii pois nyppiä. Penkin viimeistely jäi lauantaina kesken, sillä alituiset raekuurot ja sen jälkeen jatkuvampi sade pakotti siirtymään kuivempiin tehtäviin.

Tämä pyöreä hökötys syntyi viime kesänä kaataessani kuolleen kriikunan pois. Istutin syksyllä tuohon keskemmälle kärhöt Multi Bluen ja Rouge Cardinalin. Ne olivat aiemmin omenapuun alla, mutta tuntui hölmöltä käydä ihailemassa kauniita kukkia tontin syrjässä, joten tulivat siirretyiksi näkyvämpään paikkaan. Ympärillä on jaloruusuja, jotka siirsin talon sisäänkäynnin puolelta, jossa ne tuppasivat jäämään isoksi kasvaneen marjakuusen varjoon. Laitoin tänään tähän penkkiin vielä kolme uutta jaloruusua (Rosa 'Kimono'), joiden tiedän kukkivan todella kauniisti ja ahkerasti. Jos jotakuta ihmetyttää riipinraapin seikkaileva oksahake, se taas johtuu Juusosta, joka epätoivoisesti etsi sopivaa kuopan paikkaa, jota ei sitten löytänyt. No, toki paikka muutenkin kaipaa talven ja minunkin kaiveluni jäljiltä siistimistä ja erityisesti kunnollista kanttaamista.

Ehdin jo murehtia toisen raparperipensaan talvenaikaista kuolemaa ja kipaisin ostamaan uuden Viktorian. Milloinkaan ei raparperi ole ollut näin myöhässä ja sen kaveri on jo ajat sitten  aloittanut tuhdin kasvunsa kohti tämän mamman piirakkaprojekteja. Tänään lähdin uutukaista Viktoriaa lapion kanssa penkkiin kuoppaamaan ja kas, sieltähän se vanhuskin oli päättänyt jälleen maan pinnalle ponnistaa. Nyt meillä on sitten kolme rapskupuskaa, mutta ei haittaa. Niille kyllä löytyy käyttöä.

Osa pupun järsimistä tulppaaneista on ollut niin ovelia, että ovat kätkeneet nuppunsa syvälle lehtien sisälle ja siten varmistaneet ainakin jonkinmoisen kukinnan tänäkin keväänä. Osa on kyllä selvästi päässyt ravitsemaan pupun elämää sen vatsasta käsin, joten lähiviikot näyttävät, mitä jäljelle on jäänyt.

Vuorenkilvet ovat usein keväisin aika rujon näköisiä, mutta mennyt talvi on ollut niille tavallistakin rankempi. Ovat ne toki hengissä säilyneet ja kukkiakin pukkaa sieltä täältä. Meidän pihassa kyllä kukinta tulee olemaan tavallista vaisumpaa. Jokaisella vuorenkilvellä ei näytä olevan edes kunnollisia lehtiä, joskin uutta lehdentynkää näyttää jo olevan aluillaan. Toisinaan manaan vuorenkilpeä, mutta on se vaan harvinaisen sitkeä ja vähään tyytyvä kasvi. Peittää monta muuten niin ankeaa paikkaa tässäkin puutarhassa ja varmasti nuo nyt niin aneemisen ruskeilta näyttävät laikut ovat luultavasti jo kesäkuun lopulla täynnä hienon hienoja vihreitä lehtiä.

Myös talvion kohdalla lumeton talvi on ollut aikamoista kärsimystä. Paikoin sen versot ovat ruskettuneita tai osittain ihan kuolleitakin. Joistakin kohdista olen leikannut kuivia osia kokonaan pois, mutta ei näköjään haittaa. Uusia versoja on mukavasti kasvussa ja jotkut nuputkin ovat jo avautuneet.

Nurmikko on paikoin alkanut vihertää ja kasvaa. Kiitos menneiden päivien sateiden. Luultavasti myös sammal on laajentanut reviiriään, joten niillä alueilla tulee pitkään kasvamaan korsi siellä, toinen täällä. Nyt vain maltti mielessä, jotta esimerkiksi hyvin nurmelle levinneet kiurunkannukset ja scillat saavat rauhassa kukkia ja sen jälkeen vaipua kasvuaan jatkavan nurmen huomaan odottamaan seuraavaa kevättään.Tämä on sitä aikaa, jolloin on pakko sietää epätäydellisyyttä, joten ruohonleikkuri odottakoon edelleen kellarissa. 

Kärhö 'Piilu' - Clematis 'Piilu'
Kärsimyskukka - Passiflora caerulea
Jalosyreeni - Syringa vulgaris 'Sensation
Isabellansyreeni - Syringa 'James MacFarlane'
Jaloruusu 'Kimono' - Rosa 'Kimono'
Raparperi 'Viktoria' - Rheum rhabarbarum
Vuorenkilpi - Bergenia cordifolia
Pikkutalvio - Vinca minor
Kiurunkannus - Corydalis

Leena Lumi - olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.

Ja sitten iloisesti kohti uusia puutarhajuttuja ja äitienpäivää...


PS. Bloggeri on vähän temppuilut, joten kirjoitusvirheitä ja muuta hämmennystä saattaa löytyä.