Sunnuntaina kerroin puutarhabloggaajien lauantaisesta tapaamisesta
Marketanpuistossa, Espoossa.
Nyt jatkamme päivän toiseen kohteeseen eli Paula Ritanen-Närhen ihanaan puutarhaan,
jossa silmänruokaa riitti vierailun jokaiseen hetkeen -
eikä kaikkea taatusti ehtinyt edes kunnolla havainnoida.
Paula on rakentanut puutarhansa paritalon pienelle pihalle.
Jokainen neliö pihasta on varmasti käytetty moneenkin kertaan.
Puutarha on täynnä erilaisia huoneita, joihin kuljetaan polkuja pitkin,
toisinaan puiden oksien alitse sukeltaen.
Puutarhassa helisee ja tuoksuu ja linnut laulavat.
Minne tahansa katsookin, saattaa nähdä paljon erilaisia yksityiskohtia.
Kun lähdet katsomaan tiettyä yksityiskohtaa, löydät jälleen uusia
ja uusia katselemiseen houkuttelevia asioita.
Puutarhan kaikki esineet liittyvät tavalla tai toisella kasvamiseen, kukkiin, kasveihin.
Monet esineet ovat löytäneet uuden elämän palvelemaan taimien tai yrttien kasvatusta. Matkoilta tuodut esineeet ja muistot ovat löytäneet paikkansa puutarhassa ja tuntuu, ettei mikään ole niin turhaa, etteikö se ansaitsisi tulla löydetyksi jossain puutarhan osassa.
Puutarhassa ei ole laisinkaan nurmikkoa, eikä sitä täällä totisesti edes kaipaa.
Maan pinta peittyy maanpeitekasveihin; pikkutalviota, lamoherukkaa, seppelvarpua.
Polut on katettu, mutta ei suinkaan viivasuorin laatoituksin, vaan omintakeisin kiveyksin.
Tässä puutarhassa ei tiedä, mitä seuraavan mutkan takana saattaa odottaa.
Puutarha on täynnä salaisuuksia ja niiden löytämistä.
Tätä puutarhaa ei ole rakennettu vuodessa eikä kahdessa.
Se on rakentunut vuosien intohimoisella uurastuksella, hetkien oivalluksista
ja rakkaudesta puutarhaan.
Siellä näkyy elämä ja siellä sallitaan elämä.
Tässä puutarhassa on vähän neliöitä, mutta valtavasti tilaa.
Siellä voi istahtaa sisälle ja olla samalla ulkona.
Jos haluat rauhaa ja yksityisyyttä, voit laittaa huvimajan ovet kiinni
ja istahtaa sinne mietiskelemään.
Tällaisia puutarhoja on vain yksi maailmassa ja se on tässä.
Seuraavalla vierailukerralla tämäkin puutarha on taas erilainen.
Kauniita esineitä ei tarvitse säilöä kaappeihin ja kellareihin.
Ne voi ja pitääkin asettaa esille, jolloin niiden muoto ja värit pääsevät katseltaviksi.
Esineet löytävät uuden olomuodon ja tulevat osaksi isompaa kokonaisuutta.
Tässä puutarhassa on paljon pieniä kukkivia puita, lukuisia jalohortensioita,
pelaguita ja kärhöjä.
Tulppaaneita kurkottelee maanpeitekasvien lomasta ja pöydillä ja hyllyillä kasvaa monia yrttejä. Kesäkukat eivät Paulan mukaan ole vielä edes kunnolla ehtineet hänen puutarhaansa.
Onhan vasta kevät.
Kiitos Tuijalle, että järjestit meille mahdollisuuden päästä tutustumaan
Paulan ihanaan puutarhaan.
Kiitos Paulalle, että avaat puutarhasi tuntemattomille ihmisille.
Kiitos Paulan miehelle kahvituksesta ja hellyttävien kissojen esittelystä.
Rapsutuksia karvaisille perheenjäsenille.
Kiitos myös kaikille retkeläisille mahdollisuudesta tutustua teihin.
Päivä oli ihana ja se tulee jäämään iloisena kokemuksena muistoihini.
PS.
Puutarhabloggaajien tapaamisesta voit lukea myös näistä blogeista: