Iltaisin on jo aika pimeää ja hämäryyden määrää lisää alituiset vesisateet. Sisällä tulee vietettyä yhä enemmän aikaa ja silloin kutimet istuvat sulavasti käteen. Ihan huomaamatta syntyy uusia sukkia vaikkapa merkkipäivälahjoiksi. Olen jo aiemminkin kertonut, että facebookissa on Voihan villaukka -ryhmä, jossa sukankutojat julkaisevat kuvia toinen toistaan herkullisimmista malleista. Samasta paikasta löytyy runsaasti ohjeita ja vinkkejä. Olen haastanut itseni opettelemaan uusia malleja ja viimeisimpinä ovat nämä kerrosrivinousu-sukat. Yleensä käytän 7-veljestä niin yksivärisenä kuin Raitaa ja Polkkaakin.
Ukkokulta kysyi, eikö olisi järkevää kutoa jotain muutakin kuin vain sukkia. Varmasti niinkin, mutta nyt olen hurahtanut tyystin tähän sukkaprojektiin, joten näillä mennään. Kymmenen vuoden ajan räpelsin jatkuvasti ristipistoja. Ompelin niitä tyynynpäällisiin, tein tauluja ja kortteja. Lahjoitin ristipistotöitä tutuille ja tutuntutuille eri olomuotoihin sovellettuina. Ristipistotöissä on vain se huono puoli, ettei niitä tehdä telkkaria katsellessa. Ristipiston tekeminen on kuin sanaristikon ratkomista. Jos teet virheen yhdessä kohdassa, se kertautuu ja kokonaisuus vääristyy.
Loppuviikolle on luvattu selkenevää. Onhan jo muutamina päivinä ollut aurinkoisia taukoja sateissa, mutta toisaalta on raivostuttavaa saada kaikki välineet raahattua kulloiseenkin työpisteeseen ja sitten alkaa kaatosade. Pienessä tihkusateessa vielä kaivelee ja kärrää, mutta kaatosateessa työskenteleminen on silkkaa kurjuutta. Silmälasit ovat huurteessa ja vesi tippuu otsalta nopeammin, kuin sitä ehtii pois pyyhkiä. Ei kiitos, odottelen mieluummin vähän kirkkaampia päiviä.