Päiväunet ikkunalaudalla

"Viitsiskös tuonne ulos mennä laisinkaan? Siellä tuulee niin vimmatusti ja tassuja alkaa kuitenkin taas paleltamaan."

"Kylläpä haukotuttaakin. Tää on varmaan kaamosmasennusta."

"Mietin sitä ulos lähtemistä tässä hetken aikaa. Patteri lämmittää masunalustaa niin mukavasti ja tuo nojatuolikin houkuttelee kovasti."

"Hetkinen...! Mammakin on sisällä, taisi livahtaa työhuoneeseen..."

"No, pitihän se arvata. Mamma haki kameran ja saan olla taas mallina."

"Ota mamma nyt se kuva. Tämähän on lempiasentoni tässä ikkunalaudalla loikoessa, kelpaa varmasti."

"Ai pitäisi olla jotain toimintaa. Älä nyt mamma juksaa arvokasta kissaherraa. 

Ei 68-vuotiaat juokse leikkihiirien perässä.

"Mitäkö se eilinen oli? Vähän kuritin villalankaa. Pitihän sen päkäpään saada paimentamista vielä ennen sukaksi muuttumista."

"Nyt voisit jo lopettaa kuvaamisen ja keksiä jotain muuta tekemistä. Alkaa niiiiiin ramaisemaan, silmät lurpsahtelevat kiinni ja pää kallistuu kohti ikkunalautaa."

"Jutellaan sitten enemmän, kun herään näiltä päikkäreiltä."

HATSEPSUTIN HOVIKISSA

Hatsepsutin hovikissa
kaukaisessa Karnakissa
nousi pitkin palmupuuta
katselemaan Niilin kuuta.
-Minkälainen mahtaa olla
taivaan suuri kissa, jolla
silmäkin on kuin saavin kansi
tuolla tirkistää?
Entä sitten hiiret siellä?
Voivat vaikka kissan niellä!
Hatsepsutin hovikissa
enää näissä aatoksissa
viihtyä ei saata.
Köyristi ja meni maata.

-Marjatta Kurenniemi-
  VANHA LAULU