Ulkona hipsii hiljakseen lunta. Saisimmeko sittenkin vähän valoisamman joulun myös ulos. Pakkasta on ainakin luvassa tulevalle viikolle.
Sattuuko teille koskaan niin, että juuri kun ajattelette jotain asiaa, se toteutuu tavalla tai toisella? Mietin juuri yhtenä päivänä, kuinka en ole vuosiin nähnyt ainuttakaan jouluista tulppaania. 70-luvulla niitä tuotiin vieraisille mennessä hyasinttien ohessa paljonkin. Pari päivää sitten ovikello soi ja eräs lähistöllä asuva Ukkokullan sukulainen toi meille jouluisen kukkatervehdyksensä. Ruukussa on kaksi pientä kirkkaanpunaista tulppaania. Aivan kuin joku olisi lukenut ajatuksiani.
Pari viikkoa sitten ostin tarjouksesta aivan tiukalla nupulla olevia hyasintteja. Niistä viimeinenkin on jo aivan avoinna ja luultavasti saan sen vielä ennen aattoa siirtää odottamaan kevättä ja multaan pääsemistä. Hyasintin tuoksu kuuluu jouluuni, mutta nämä pikkuiset ovat tuoksuneet tosi vaisusti.
Viimeisetkin lahjat pääsivät eilen pakettiin. Kovin paljon meillä ei ole lahjoja osteltu. Kaikki ovat aikuisia ja useimmat kykenevät hankkimaan sen, mitä tarvitsevatkin. Jotain pientä tai tarpeellista itse kullekin. Villasukkia en anna joululahjaksi omalle väelle, sillä äitini on edelleen innostunut kutomaan ja tiedän niitä tulevan lahjana tänäkin jouluna. En halua pilata vanhan ihmisen antamisen riemua.
Kaikki se, mitä voi etukäteen tehdä, on tehtynä. Nyt vain tuijotellaan seinällä kävelevää vaaksiaista ja odotellaan aatonaaton tohinaa, jolloin käynnistän ruoanvalmistuksen.
Juusokin on hiukan levoton eilispäivän siivoustalkoista. Tässä se kyllä tuijottaa silmä tarkkana syreenipuskaan ripustetussa talipötkylässä keinuvaa oravaa. Ai niin, pikkulinnutkin ovat jälleen ilmestyneet siemeniä syömään. Vesisateisina päivinä niitä ei juurikaan ole näkynyt.
Jatkakaamme siis jouluvalmisteluja. Edelleen ilman sen suurempia paineita, eikös niin.