Sivut

lauantai 27. joulukuuta 2014

Jänöjussin jälkiä


Auringon jo lähestyessä laskeutumisaikaansa, kävin pihalla sytyttämässä lyhtykynttilöitä. Kummastelin, kuka on peuhannut alapihan kukkapenkeissä ja lähdin oikein lähempää asiaa tutkailemaan.


Jänöjussihan se siellä on etsinyt ilmeisesti syötävää itselleen. Pikkutalviot eivät ole kaiketi kelvanneet, mutta sulkaneilikka sitäkin paremmin.


Jussikka jätti vielä muutaman papanan merkiksi käynnistään. Olipa hyvä, että muistin suojata ajoissa omenapuut ja muut jänöille maistuvat kohteet. Pupupolkuja kulkee meidän alapihalla niin tiuhaan, että joko siellä vierailee kokonainen lauma tai sitten se yksittäinen jänöjussi risteilee työkseen puutarhassamme.



En tiedä, kelpaako syyshortensia jäniksille, mutta muutama talvi sitten joko myyrä tai jänis oli kuitenkin kalunnut yhden vanhemman syyshortensian juuresta aivan kuorettomaksi. Leikkasin sen ihan alas ja kyllä se siitä elpyi, mutta isoksi kasvamiseen näyttää kuluvan muutama vuosi. Nyt laitoin alapihan Vanille Fraisen ja Wim's Redin ympärille verkon, jotta eivät tulisi jänisten syömiksi ihan helpolla.


Flunssa on vielä sen verran ärhäkkä, etten lähtenyt hienosta säästä huolimatta päivällä kävelylle. Aurinko paistoi kyllä ihan kauniisti ja hetken jo mietin, lähtisinkö sittenkin ulos kuvaamaan. Jänön tekemisiä myöhemmin alapihalla tutkiessani aurinko oli jo painumassa mailleen ja se näkyi meille vain metsikön läpi kuulottavana pikkupallona. Valon vähenemisen huomasi kyllä jo aiemminkin lähinnä kameran objektiivin läpi, sillä ISO-lukuja piti yhtenään pyörittää ylöspäin ja sittenkin automaattitarkennus alkoi tarjota eioota.


Takassa palaa tuli ja vatsa on täynnä, mitäs muuta kuin edelleen niitä jouluruokia. Seuraavaksi istahdan sohvalle ja kaivan sukankutimet esiin. Eilen tosin huomasin, että resorineuleesta tuli epätasaista, kun jouduin yhtenään köhimään. Jäipä sitten jälki jouluflunssasta niihinkin sukkiin, vaikka virus tuskin tuleviin käyttäjiin niistä tarttuu.

Mukavaa pyhänseutua kaikille!