Aamu valkeni kovassa pakkasessa. Mittarissa oli -18 astetta. Hurjaa sahaamista näiden säiden kanssa, sillä loppuviikoksi on taas luvassa plusasteita. Välillä sataa taivaantäydeltä silkkaa vettä ja välillä kipristellään tällaisissa pakkasissa. No, kaunista ainakin ulkona on. Sen, mitä nyt ehdin Juuson perässä kipittää pikaisesti metsään ja äkkiä takaisin sisälle. Juuso määritti tahdin.
Sitkeästi se vain haluaa käyttää ulkovessaansa, vaikka sisälläkin olisi tarjolla hiekkahelpotusta. Ulos se ei kuitenkaan jää, ei vesisateella eikä pakkasella. Pientä turhautumista Juusossa kyllä iltaisin on. Eilenkin sen oli ihan pakko tunkea itsensä sohvatyynyn alle ja kun se ei riittävän hyvin isolle kissalle onnistunut, laukattiin ratsuväkenä pitkin huushollia. Leikki loppuikin sitten villasukkaterapiaan, joka tarkoittaa Juuson lysähtämistä olkkarin pöydän alle, minun villasukkaan verhotun jalkani viereen. Pikkaisen pitää sitä sukkajalkaa kurmottaa ja kohta jo kuuluukin rauhallinen kuorsaus villasukan vierestä.
Eilen yritin lukea kirjakerhon alekirjalistaa työpöytäni ääressä, mutta jollain karvaisella otuksella oli asiaan ihan eri mielipide. Ilmeisesti Juuso havaitsi, ettei alessa ollut ainuttakaan kissakirjaa tarjolla, joten se teki päätöksen puolestani ja lysähti lehden päälle makaamaan. Valitettavasti Juuso ei ole mikään lasimestarin kissa, joten myöskään työskentely tietokoneella ei onnistunut, kun katti välillä venytteli oikein lahjakkaasi näkyvyyden estäen.
Ruoka-aikaan Juuso ei pöydälle tule, mutta iltapäiväkahvi on sille mieleen. Silloin sen täytyy saada jokin oma herkkupalansa tai ainakin muutaman rapsutuksen ja annoksen huomiota. Muistan aikoinani sanoneeni, ettei meidän kodissa kissat hypi pöydälle. Kaikkea sitä tuleekin suustaan päästelleeksi. Minkäs sille mahtaa, jos kissa ei halua istua tuolilla pöydän ääressä vaan kaiken keskipisteenä keskellä pöytää. Onneksi on pitkä pöytä, johon mahtuu kahviaikaan myös iso kissa.
Joulun aikaan sairastettu flunssa vei ruokahalut sen verran tehokkaasti, että jouluruokaa on riittänyt tänne loppiaiseen saakka. Tietenkin myös pakkasessa on ollut vararuokaa, mutta kauppaan ei ole tarvinnut joulunalusostosten jälkeen mennä. Vähitellen kyllä kaapin perältä alkaa takaseinä paistaa ja eilen Ukkokulta päätti hyödyntää loput maidot ja kermat valmistamalla pannarin.
Kerma teki pannariin aivan ihanan rapean ja herkullisen pinnan. Tai ainakin luulen niin, sillä mitään muuta muutosta tavalliseen pannariohjeeseen ei nyt ollut. Aikamoinen vuoristomaisema nousi jo pannarin ollessa uunissa ja osa kummuista pysyi koholla ihan lautaselle saakka. Herkullista.
Tähän loppiaiseen päättyy joulukausi, vaikka monet venyttävät juhla-aikaa ihan Nuuttiin saakka. Nuuttihan on 13.1. Meillä joulun purkaminen alkoi heti uudenvuoden jälkeen. Yleensäkin tykkään aloittaa joulusta nauttimisen heti marras-joulukuun vaihteessa, mutta joulun jälkeen en pitkään jaksa koristeita katsella. Mitä valoisammat ja aurinkoisemmat päivät joulun jälkeen koittavat, sen vähemmän punaisten tonttujen katseleminen viehättää.
Vuosien harjoittelun jälkeen alan vihdoin oppia luottamaan omaan päätöskykyyni. Vaikka vanhukset kuinka toistelisivat, että joulu KUULUU aloittaa silloin ja lopettaa tällöin, tuntuu hyvältä ihan itse päättää omista tavoistaan ja käytännöistään. Tämä on meidän kotimme ja täällä eletään meidän säännöillämme. Ei niinkuin jokin vanha traditio määrittelee, mikäli toisin tahdomme.
Aamupäivällä silitin vinon pinon pyykkiä. Tykkään kovasti silittämisestä, kunhan siihen on aikaa ja rauhallinen hetki. Kiireessä en tykkää tehdä yhtään mitään. On ollut aikoja, jolloin olen silittämistäkin inhonnut, mutta näköjään ihminen voi muuttua tälläkin tavoin. Eräässä telkkariohjelmassa suomalais-italiailainen perheenäiti kertoi, että italiassa tavataan silittää alushousut ja sukatkin. Sitä en sentään tee, paitsi tänään. Ukkokullan kalsarit olivat jostain syystä ryppyistäkin ryppyisemmät, joten näytin niille vähän silitysrautaa.
Takassa loimuaa tuli lämmittäen taloa. Huomenna alkaa pitkä arki, mutta minusta on ihan hyvä vaihteeksi siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen. Viime päivinä on tuntunut, ettei vuorokaudessa ole muuta kuin liian pitkälle venynyt aamu ja yli puolen yön jatkuva ilta. Vaihteeksi on hyvä tietää aamulla silmät avatessaan, mikä viikonpäivä kulloinkin on ja illallakin on ihan terveellistä jättää osa roskaohjelmista katsomatta taatakseen itselleen riittävän yöunen.
Olkkarin pöydällä odottaa kaksi puutarhalehteä ja kaksi siemenluetteloa. Yhtenä päivänä kävin hakemassa Ikeasta pari kympin hyllyä taimikasvatusta varten. Viime vuonna nuo hyllyt loppuivat sopivasti kylvökauden alussa ja niinpä piti sitten vanhaan tapaan täyttää kaikki ikkunalaudat. Käykö nyt sitten niin, että meillä täyttyy hyllyt JA ikkunalaudat?
Joulu on siis laitettu pakettiin ja nyt lähdetään iloisin mielin
ja avoimin sydämin kohti kevättä ja kesää.
Ystävät, tulkaa mukaan!