Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin.
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin.
Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
- Pätkä Maaritin laulusta Lainaa vain -
Esikoisemme, 33-vuotias poikamme leikattiin eilen. Keskiviikkona saimme tietää hänen sairastuneen vakavasti. Vaikka emme vielä aivan varmasti tiedä sairauden astetta, ovat paranemismahdollisuudet vaikeimmissakin tapauksissa hyvät. Seuraavat viikot lienevät tuskalliset, kun odotamme tarkempia tietoja ja tuloksia sekä hoitojen alkamista.
Mikäpä voisi enempää äidin sydäntä raastaa, kuin kuulla lapsensa sairastuneen. Kahta syvemmältä sielua sattuu, kun tietää, miten suuria haavoja tulee jäämään pojan mieleen. Vaikka iho toipuu ja leikkaushaavat umpeutuvat, on pelko pojan mieleen istutettu ehkä loppuelämäksi. Niin myös meidän vanhempien mieleen.
Olemme jälleen saaneet huomata, miten mikään tässä elämässä ei ole itsestään selvää eikä koskaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Tästä on mentävä ja mennäänkin eteenpäin. Olkoon tämä yksi epäoikeudenmukaiselta tuntuva isku elämässä, mutta ei anneta sen olla mitään muuta. Olen ennenkin saanut todeta, että elämä kantaa, kun sille antaa mahdollisuuden. Siihen luotan edelleenkin.
Mikäpä voisi enempää äidin sydäntä raastaa, kuin kuulla lapsensa sairastuneen. Kahta syvemmältä sielua sattuu, kun tietää, miten suuria haavoja tulee jäämään pojan mieleen. Vaikka iho toipuu ja leikkaushaavat umpeutuvat, on pelko pojan mieleen istutettu ehkä loppuelämäksi. Niin myös meidän vanhempien mieleen.
Olemme jälleen saaneet huomata, miten mikään tässä elämässä ei ole itsestään selvää eikä koskaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Tästä on mentävä ja mennäänkin eteenpäin. Olkoon tämä yksi epäoikeudenmukaiselta tuntuva isku elämässä, mutta ei anneta sen olla mitään muuta. Olen ennenkin saanut todeta, että elämä kantaa, kun sille antaa mahdollisuuden. Siihen luotan edelleenkin.