Sivut

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pihatarkkailua

Autotarvikeliikkeestä pääsiäiskoristeita

Tuntuu tosi merkilliseltä olla kotona keskellä päivää ilman, että kohta pitäisi taas singota johonkin suuntaan puolikuntoinen vanhus kyydissä. Ukkokulta kylläkin lähti hakemaan äitiään sairaalasta, jossa häneltä leikattiin paksusuolisyöpä. Tarkoitus oli mennä samalla kyydillä jäädäkseni kylän keskustassa pois ja käydä asioilla, jonka jälkeen olisin kävellyt kotiin.


En lähtenyt, koska taivaalta tuli juuri lähdön aikaan lautasen kokoisia räntäriekaleita ja välillä silkkaa vettä. Sade loppui aika pian, mutta harmaata on edelleen. Sateen loputtua menin pihalle tutkimaan näkymiä. Etupihan marjakuusen alla on tulpunkärki poikineen.


Samoin krookuksia näkyy nousevan. Tälllä hetkellä tuo marjakuusen alusta onkin ainoa lumesta paljas paikka tienpuoleisella pihalla, sillä maanantain lumi-/räntäsade on jämähtänyt maahan, eikä näytä sulavan edes vesisateessa.


Myös Naapurimuuripenkiksi nimeämälläni alueella nousee kärkiä maasta. Istutustietojeni mukaan tähän olen istuttanut Omapiha-lehden tilaajalahjana hankittuja villitulppaaneja. Yksi sipuli näkyy pullahtaneen mullasta ylös. Joko pakkanen on möyrinyt multaa tai sitten linnut ovat käynneet tönkimässä. Etualalla vihertää sormustinkukan lehtiä. Niitä onkin nyt vähän siellä sun täällä, mitä sinänsä en laita pahakseni. Joskushan kuvittelin voivani hallita sormustinkukkaa ja saada se pysymään omassa penkissään. Sormustinkukka näytti minulle, että hänpä kasvaa ja kukkii ihan missä itse lystää. Niin niitä sitten putkahtelee marjapensaiden keskellä ja syreenin juurella ja tulevana kesänä näköjään myös pyykkitelineen vierellä.


Metsänreunan tuomessa on jo isot silmut...


...ja kyläkurjenpolvessakin on selvästi alkavaa virkistymistä.


Halkopino lojuu odottamassa pinoajaansa. Voisin aivan hyvin käydä halot keräämässä, mutta kun Ukkokulta ei ole ehtinyt niille sopivaa paikkaa vielä laittaa. Puupinoa varten oli alapihan kulmauksessa väliaikainen pressukatos, mutta se sortui raskaan tykkylumen alle. Tarkoitus on tehdä samalle paikalle vakaampi katos. Kunhan keritään.


Lisääkin pilkottavaa odottaa vierellä. Siinä on muutaman lepän ja yhden kuusen kaatotuotos. Osa lepistä lahoaa metsikössä pystyyn siten, että ensin harvenee latvus ja lopulta maassa seisoo oksaton hujoppi, joka sekin vähitellen lyhenee ja lopulta on jäljellä pehmoinen tynkä. Oman tonttimme rajalla harvennamme leppiä, jotta ne eivät kasvaisi liian tiiviisti ja siten lahoaisi pystyyn.


Isäni Lapselle tekemä Bertta-hevonen pääsee lähiaikoina puuhevosten ikuisille laitumille. Yli 20 vuotta se on seisonut leikkimökin kupeessa säässä kuin säässä. Hännän ja harjan olen sille muutamaan kertaan uusinut, mutta nyt on Bertta-ressukan kroppa lahonnut niin pahasti, ettei sitä pelasta enää mikään. Kannoin Bertan lehtikompostin suojaan nauttimaan viimeisistä päivistään.


Ulkona tete-narsissit ovat pysyneet viikon verran nuppuisina, mutta keittiön ikkunalla kukat ovat avautuneet sopivasti näin pääsiäisen alla. 


Toivotan Keskeneräisen Tää on vielä kesken -blogista lämpimästi tervetulleeksi blogini lukijaksi.