Puutarhaelämä on sitten mukavaa

Pikkupuutarhassa kukkivat kevätkaihonkukat ja scillat

Aika mainioita pihapuuhailuilmoja on viime aikoina ollut. Eilen varsinkin saimme maistiaisia oikeasta kesästä, sillä auringossa työskennellessä oli pakko heivata pitkähihainen pois ja siirtyä kesäisesti pelkkään T-paitalookiin. Onpa kyllä välillä vettäkin satanut ja aivan tajuttomia määriä. Siitäkös kotilot ovat innostuneet ja aamuisin Juusoa ulos viedessä on samalla tullut noukittua useamman kotilon kerrallaan etikkaliemeen.

Paikoin vastaan on tullut oikein lihavia ja kookkaita kotiloita sarvet tanassa. Törmäsin facebookin puutarharyhmässä keskusteluketjuun, jonka aloitti kotiloiden onnetonta kohtaloa surkutteleva ihminen. Hänestä kotiloiden tappaminen etikkaliemessä sihauttelemalla on julmaa ja tarpeetonta. Hänen puutarhassaan ei tosin ollut kotilo-ongelmaa, joten ehkä mieli muuttuu, kun aamusella nurmikolla tepastellessa jalkojen alla raksuu mukavasti. No, ihan niin paljon meilläkään ei vielä kotiloita ole, mutta selvästi joka kesä edellistä enemmän. Kaikista keruu-urakoista huolimatta. En ole erityisen kärkäs tappamaan yhtä ainutta elukkaa, mutta kotiloiden suhteen alan olla aika tunteeton.

Vihdoin hyasinttinikin alkavat avautua. Viidesstä istutetusta sipulista yksi näyttää olevan pinkki, muut valkoisia. Olen aina pitänyt hyasinteista ja minusta niiden tuoksu kuuluu jouluun. Pääsiäisenä minulla oli messuilta ostettuja keltaisia hyasintteja, jotka tuoksuivat niin voimakkaasti, että päänsärkyä välttääkseni ne oli pakko siirtää etäämmälle. Ulos tuoksuja mahtuu ja iloiten toivotan nämäkin yksilöt tervetulleiksi puutarhaani.

Keltamo

Eilen tein ensimmäisen ISON rikkaruohokierroksen eli kuljin pitkin pihaa pitkävartinen rikkaruohovempain ja ämpäri käsissäni. Joitakin voikukkia, sitäkin useampia rönsyleinikkejä ja muutamia keltamoja lähti kukkapenkeistä kohti kompostia. Keltamo ilmestyi pihaamme muutama kesä sitten ja nyt se näyttää lähteneen leviämään, vaikka en anna sen kukkia - sen ensimmäisen kesän jälkeen. Silloin en nimittäin tuntenut kasvia ja ihastelin sen kauniinkeltaista kukintoa ja rehevänvihreitä lehtiä. Kun se sitten yltyi leviämään, kuin Elanto ennenvanhaan, annoin sille lähtöpassit. 

Lemmikki - Myosotis sylvatica - ilta-auringossa

Lemmikki on niinikään ilmestynyt pihaamme omia aikojaan. Näin alkukeväästä sen kasvusto on runsasta, mutta koska pidän kovasti lemmikin sinisistä kukista, annan sen rehottaa. Kukkimisvaiheen jälkeen lemmikki alkaa näyttää resuiselta ja silloin se lähtee helposti nyppäämällä - tullakseen jälleen seuraavana kesänä ilokseni.

Joskus sinne tänne leviävät kukat saattavat harmittaa ja niitä tulee kitkettyä pois. Kevätkaihonkukka kuuluu niihin kasveihin, joista tykkään vaikka väärässäkin paikassa. Tässä se on valloittanut pikkupuutarhan käytävän reunaa ja siinä saa kasvaakin, kunhan pysyy kuosissaan. Näin keväällä ja vielä alkukesästäkin sen kasvu on ihan maltillista, mutta loppukesästä voin jo tuostakin paikasta kiskaista kokonaisen kourallisen ja siirtää vaikka muualla kasvamaan. Kevätkaihonkukka on kyllä aivan erinomainen maanpeiteperenna, kaunis ja kestävä.

Punaherukkapensaat ovat jo nupullaan. Ilmeisesti ne eivät ole kovin hallanarkoja, sillä viime keväänä ajoitus oli samanlainen ja yöt aika kylmiä vielä ennen juhannustakin. Silti sato oli melkonen. Kaipa se riippuu tuon kukinnan vaiheesta, miten halla niihin puree?

Useamman vuoden ahkera kanttaaminen on tehnyt tehtävänsä. Enää nurmikko ei kykene saamaan yliotetta, vaikka puutarhuri välillä heittäytyisi laiskaksikin. Pari kertaa kesässä käyn hedelmäpuut ja kukkapenkit läpi. Hedelmäpuille ja marjapensaille olen säännöllisesti laittanut kasteltua sanomalehteä ja oksahaketta, joten rikkaruohoista ei enää vuosiin ole ollut juurikaan ongelmaa. Ja kuten huomaatte, myös pienet sipulikasvit löytävät paikkansa omenapuiden alustoilta. Yhden omenapuun alla kasvaa sipulikukkien lisäksi pikkutalviota. Istutin sitä kerran kokeeksi, mutta ehkä puiden alustat saavat mieluummin olla paljaita, koska haluan löytää pudonneet omenat helposti. Mitä syvemmälle kasvien joukkoon omenat putoavat, sen isompi kisa hedelmän syömisestä käydään matojen ja muiden ötököiden kanssa.

Enää ei mene montaa päivää siihen, kun tämä täti käynnistää nurmikonleikkurin kevään ensimmäisen kerran. Sammalen ja nurmikolle levinneiden sipulikukkien välistä alkaa jo nousta nurmikin. Paikoin ihan tanakasti. 

Kotkansiipiä täytyy käydä katsomassa ihan joka päivä, sillä niiden ulkomuoto muuttuu nopeasti. Pienestä ruskeasta kerästä on sukeutunut norjia vihreitä varsia, jotka kerivät itseään auki ilta-auringossa.

Taimia on ulkoilutettu muutamina päivinä ja pian lähestyy niiden siirto kasvariin. Viime vuonna vein tomaatit kasvariin toukokuun puolivälin tienoilla, vaikka yöt olivatkin useaan otteeseen melko kylmiä. Alkuun poltin kasvarissa lämpökynttilöitä ja sitten rahtasimme sinne auton sisätilalämmittimen. Tänä vuonna tilasin netistä lamppuöljyllä toimivan kasvihuonelämmittimen. Enpä tiedä sen tehokkuudesta, mutta ainakaan ei tarvitse viritellä sähköjohtoja jatkopiuhoineen läpi pihan.

Puutarha näyttää olevan kasvien lisäksi erinomainen kohde kaikenlaisille härpättimille. Kerrankin on etua siitä, että talossa on iso kellari. Mihinkä muualle moisten vempainten kanssa talvella joutuisi. Yritän kyllä olla hyvin maltillinen hankintojen suhteen. Paljon mainostetaan, mutta ihan kaikkea ei ole syytä mennä ostamaan. Puutarhan ja pihan sisustaminen on jo muutaman vuoden ajan suorastaan vyörynyt mediasta koteihimme. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, onko kaikelle tilaa pihassamme ja löytyyko niille säilytystilaa talveksi? Onko ehkä etupäässä lämpimiin ja aurinkoisiin olosuhteisiin tarkoitetut tuotteet kertakäyttöisiä meidän vaihtelevissa säissämme? 

Pikkutalvio -Vinca minor

Siitä olen iloinen, että puutarhan laittaminen on lisääntynyt ja suosio näyttää vain kasvavan. Mikä sen mukavampaa, kuin touhuta kasvien kanssa ja nähdä monenlaiset ihmeet uudelleen ja uudelleen. Kun tietää, miten puutarhassa silmä ja sielu lepäävät, voi vain toivoa, että mahdollisimman moni saisi saman kokea.

Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille ja oikein hyvää Äitienpäivää!

Samalla toivotan Intopiin, TaRan, Villa Verandan, Vaahteran lehden Leenan ja Johannan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin.