Sivut

maanantai 18. toukokuuta 2015

Hyasintteja, narsisseja, tulppaaneja... ja yksi koiranhammas


Tähän elämäni vaiheeseen saakka olen elänyt siinä kuvitelmassa, että hyasintit ovat lähinnä joulukukkia, ainakin meidän leveysasteellamme. Toki olen istuttanut joululta säilyneet hyasintin sipulit omaan pihaan, mutta vähän yliolkaisesti jonnekin tyrkäten. Vasta viime syksynä istutin ihan tarkoituksella ensimmäisen kerran jostain kaupasta käsiini osuneen pussillisen hyasintin sipuleita.



Nyt olen tästä yhtäkkisestä päähänpistosta erittäin iloinen, sillä tuo hyasinttivalikoima on todella kaunis kukkiessaan. Viileät säät ovat pidentäneet kukintaa ja voimakas tuoksu ei ulkosalla saa päätä särkemään.

Apricot Whirl

Aikaisempina vuosina olen keskittynyt sipulikasveissa lähinnä tulppaaneihin ja perinteisiin pikkusipuleihin eli scilloihin ja helmililjoihin. Narsisseja on puutarhassani aina ollut jonkun verran, mutta onneksi innostuin viime syksynä vähän laajentamaan valikoimaa.

Orangery
Westward
Ice King



Aiempina vuosina istutetuista narsisseista en enää löytänyt tarkkoja tietoja. Muistan kyllä säästäneeni sipulipussien kuvaläpyskät, mutta mihin kummaan olen ne kaikki vanhemmat läpyskät säilönyt? Kolmen viimeisen vuoden tiedot ovat jo paremmin hallussa.

Punaiset terttutulppaanit

Tulppaanit aloittelevat vähitellen kukintaansa. Niiden suhteen olen hiukan tyytymätön. En suinkaan kukkien kauneuteen, vaan siihen, että vuotta aiemmin istutetut tulppaanit ovat kovin huonosti edustettuina. Ilmeisesti ne vain pitäisi jaksaa kaivaa ylös maasta ja istuttaa uudelleen. Se ehkä kävisi päinsä, jos pihalla olisi pelkästään tulppaanipenkkejä. Silloin kaivaminen ei häiritsisi muiden kasvien kesäelämää. Mutta kun tapaan tunkea sipuleita kukkapenkkeihin muiden kasvien sekaan. Ajatus on, että sieltä ne keväällä nousevat ja aikanaan muut kasvit peittävät vähitellen kellastuvat lehdet. 

Koska tulput näyttävät katoavan aika nopeaankin tahtiin, tarvinnee miettiä taktiikka niiden suhteen kokonaan uudelleen. Joko teen ihan omat penkkinsä tulpuille voidakseni niitä sieltä lakastumisen jälkeen rauhassa ylös kaivella. Tai sitten siirryn vähemmän jalostettuihin lajikkeisiin, jotka jaksavat kukkia useamman vuoden ilman ylösnostamista. Tässä nyt vähän pähkäiltävää, kunnes syksy koittaa ja on jälleen sipulien istutusaika.

Terttutulppaani avoinna aurinkoon

Eipä näy siis tulevan montaakaan ripsureunatulppaania, joita istuttelin parinakin vuonna peräkkäin. Jokunen yksilö sieltä täältä nousee. Viime syksynä istutetut tulppaanit ovat kyllä aloittamassa kukintaansa hyvinkin terhakkaina.

Orange Emperor
Florosa
Silver Parrot
China Town
Spring Green

Spring Greeniä lukuunottamatta muut tulppaanit ovat vielä niin nupulla, että nimien suhteen en ole sataprosenttisen varma. Tässä on taas opettelun paikka tulevia sipulitalkoita varten. Pitäisi entistäkin tarkemmin merkitä istutuspaikat, jos haluaa tietää, mitä missäkin kasvaa. Ei näköjään riitä istutuspaikan osoitteeksi pelkkä Oikearinne, kuten minulla. Se on varsin epämääräinen osoitetieto tässä vaiheessa, kun sieltä Oikeastarinteestä pukkaa ilmoille yhtä sun toista muutakin.

Parvitulppaani

Näistä parvitulppaaneista olen erityisen iloinen. Tilasin niitä viime syksynä  edullisesti Omapiha-lehden kestotilaajan etuna. Näin niitä myös Marketanpuistossa valtavan kirsikkapuun alla melkoisena tulppumerenä. Tai sanottaisiinko parvena. Odotan kovasti lämpimämpiä säitä, jotta parvitulppaanini näyttäytyvät vihdoin avonaisina. Toinen mukava tuttavuus on Kääpioltulppaani, joita minulla on etupihalla. Ne ovat kukkineet jo jonkin aikaa ja niistä on muutama kuvakin, kunhan ehdin kuvat pienentää sopiviksi.

Koiranhammas - Erythronium

Vihdoin myös kaksi ainokaistani koiranhammasta alkavat avautua. Pitkään niiden nuput näyttivät vaaleanpunaisilta, mutta kyllä kukka taitaa sittenkin olla valkoinen. Puutarhaliikkeessä sipuleita myytiin pienestä laarista, jossa ei ollut niille muuta nimeä, kuin koiranhammas. 


Puutarhajutut ovat nyt pakostikin jääneet vähän vähemmällä, kun muut velvollisuudet vaativat oman aikansa. Näin keväällä ja kesällä voisin mielihyvin keskittyä pelkästään omaan pihaan ja mullassa kuopimiseen. Pikaisesti pihamaalla käydessäni totesin, että rikkaruohojakin olisi jo syytä käydä nyhtämässä. Etteivät saa liian suurta yliotetta. Ja sitä lämpöä ottaisin mielelläni vähän enemmän. Meinasi näpit jäätyä Juuson kanssa ulkona ollessani.


Juusokaan ei erityisemmin tykkää ulkona oleskella. Olen miettinyt, onko siitä vanhemmiten tullut niin mukavuudenhaluinen, että pehmoinen sohva ja lämmin sisätila kelpaavat paremmin, kuin heinikossa köllöttely. Vai alkaako sen ikääntyviä luita ja niveliä kolottaa. Mamman perään se on kyllä niin paljon, että alapihalla ollessani katti naukuu välillä kovaan ääneen päästäkseen sinne, missä mammakin. Tuossa kuvassakin se tietää minun olevan sisälle menossa ja hinkuu mukaani. No, enpä kiusannut häntä vaan yhdessä lähdimme lämmittelemään.


Kirsikkapuiden kukinta alkaa vähitellen mennä ohitse, mutta vielä ehdin napata pari kuvaa kylän keskustassa upeana kukkivista puista.

Koska yhteistyössä sanotaan olevan voimaa, toivotaan kimpassa aurinkoa ja lämpimämpiä päiviä. Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!