Tulin puoli tuntia sitten ruokakaupasta ja ajattelin käydä täällä hiukan marmattamassa, kun jälleen sataa ihan kaatamalla. No, eipä sada enää. Sade kaikkosi sen siliän tien ja taivaalla aukenee sinisiä laikkuja pilvien välissä ja aurinko pujottaa sieltä lomasta säteitään. Kohta voin mennä ulos katselemaan pari päivää sitten istuttamiani pelargonioita, eikä tarvitse niitä ikkunalasin läpi sihtailla, kuten tuossa kuvassa.
Itse asiassa ensin täytyy vähän siivota, sillä kävin aamulla läpi siemenvarastojani ja sain Juuson seurakseni. Sen piti kellahtaa siemenpussien päälle ja viereen sillä seurauksella, että pari avoinna olevaa pussia kaatui kumoon ja nyt on työpöytä ja työhuoneen lattia täynnä harjaneilikan ja pioniunikon siemeniä. Saipa Juuson häntäkin niistä osuutensa. Mahtaako kissan karvainen häntä olla sopivan ravinteikas kukkien idättämiseen? Ainakin multatila hännässä on melko vähäinen.
Juuso jätti minut yksikseni siivoamaan ja meni jatkamaan päikkäreitään sohvalle. Taidan harjata siemenet lattialta ja nakata ne kukkapenkkiin. Eiköhän ne siellä idä paremmin kuin Juuson hännässä.