Rikkaruohoelämää: 14.6.2015

Samaan aikaan, kun ruotsalaiset viettivät prinssihäitä kokoontui joukko puutarhabloggareita kesäiseen tapaamiseen Hatanpään arboretumiin, Tampereelle.

Laura Elämää Paratiisinpalasessa -blogista toimi aktiivisena koolle kutsujana ja järjestelijänä avustajanaan Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista.

Olimme tilanneet lämpöä ja aurinkoa ja niitä myös saimme. Vaikka olen liikkunut Tampereen nurkilla yli 20 vuoden ajan, en ole tullut käyneeksi Hatanpäässä. Nyt sekin puute korjaantui ja jopa herätti ajatuksen käydä ihastelemassa puutarhaa uudemmankin kerran.

17 henkilön porukasta osa on tavannut toisensa jo aikaisemmin, mutta useimmat kasvot olivat toisilleen vieraita. Se ei haitannut, sillä tervehdysten myötä blogit ja kasvot löysivät toisensa ja sen jälkeen kaikki olivat, kuin ikänsä toisensa tunteneet. Kesätuulia Mutamäki mustikoilla -blogista oli askarrellut kaikille hauskan nimilapun, joka auttoi kasvojen ja bloginimen yhdistämisessä.

Kiersimme arboretumia vaihtelevilla kokoonpanoilla; toisinaan kahden jonkun toisen henkilön kanssa, toisinaan taas koko ryhmän voimin. Aina joku irtaantui hetkeksi kuvaamaan jotain kasvia tai kaunista näkymää palaten jälleen porukkaan. Välillä kuului innostuneita huudahduksia jonkun löytäessä mielenkiintoisen kasvin ja siitä sitten sukeutui keskustelu, millainen suhde itse kullakin kyseiseen kasviin on.

Kierroksen päätteeksi kokoonnuimme valtavan puun alle pikinikille. Laura oli valmistanut isot kulholliset salaattia, maukasta pataleipää ja muuta purtavaa, jotta jaksaisimme jatkaa matkaa Pinsiön taimistolle.

Hatanpäästä lähdimme autoletkassa ajamaan kohti Vaasan tien varressa sijaitsevaa Pinsiön taimistoa. Ensin katsastimme taimiston näyttelypihan ja sen jälkeen yksi jos toinenkin siirtyi taimikaupan puolelle.

Monilla oli kenties ajatus vain kierrellä ja katsella, mutta niin vain tarttui puskia ja perennoja retkeläisten mukaan. Minäkin olin juuri perjantaina hakenut postista nettikaupan kasvitilauksen ja samalla vakaasti päättänyt, että nyt on pidettävä vähän taukoa kasvihankintojen kanssa. Aika lyhyt tauko siitä taas tuli.

Ihastuin kuvassa olevaan koristemansikkaan, mutta se oli ehtinyt taimistolta loppua. Jotain korviketta mukamas aina pitää tilalle hankkia ja niinpä ostin tarhakalliokielon, tunturipoimulehden, tarhakellokärhö Aljonushkan ja rönsyleimu Arianen. Toki paljon muutakin mielenkiintoista ja kaunista taimistolta olisi löytynyt, mutta joskus onneksi itsehillintä tulee ajoissa peliin.

Saatuamme vihertävän tuhlaamisviettimme tyydytettyä lähdimme ajamaan kohti Hämeenkyröä ja Lauran vanhempien Hanna ja Lauri Korpijaakon puutarhaa. Lauri Korpijaakko on Suomen ruususeuran puheenjohtaja ja intohimoinen ruusuharrastaja. Hänen puutarhastaan löytyy liki 500 ruusupensasta, joista noin 200 erilaista. Olimme kuin seikkailulla salaisessa puutarhassa, jossa isäntä esitteli ruusujaan ilman minkäänlaista epäröintiä tai takeltelua. Kunkin ruusun väri, kukinnan runsaus ja kiehtovat tarinat löytöruusujen historiasta seurasivat toinen toistaan.

Lauri Korpijaakko kulki ryhmän edellä oksasaksien kanssa ja napsi ruusupensaista pistokkaita halukkaille. Pistokas vain muovipussiin kera kostutetun talouspaperin ja mukaan maalarinteippiin kirjattu ruusun nimi. Saimme vielä hyvät ohjeet pistokkaiden hoitamisesta ja juurruttamisesta. Minulle lähti mukaan yhdeksän erilaista ruusupistokasta, joista yhden nimi on nyt kadoksissa. Saapa nähdä, onnistuuko juurruttaminen.

Kierroksen päätteeksi isäntä tarjosi ostettavaksi tänä vuonna julkaistua Leif Blomqvistin "Pohjoisen ruusut" -kirjaa. Katselin kirjaa jo kevätmessuilla, mutta silloin en raaskinut sitä ostaa. Nyt en voinut vastustaa kiusausta, sillä kirja on runsaan tietosisältönsä lisäksi täynnä todella upeita ruusukuvia.

Tapahtumarikkaan retkemme päätteeksi ajoimme lyhyen matkan päähän Lauran kotiin, jossa meitä odotti iso kattilallinen tuoksuvaa keittoa ja jälleen ihanaa Lauran leipomaa pataleipää. Ensin kuitenkin piti tehdä puutarhatarkastus ja siinä ohessa myös ihastella Lauran perheen hienosti remontoitua vanhaa saunaa, jossa tuoksui ihan OIKEALTA suomalaiselta saunalta.

Ennen terassin ison pöydän ja keiton ääreen istahtamista oli vielä tilaisuus saada muutamia taimia niin Lauran puutarhasta kuin tapaamiseen saapuneiden bloggaajien mukanaan tuomia jakotaimia. Minä en vienyt mukanani yhtään tainta, sillä kukaan tuskin ilahtuisi kotilonmunista. Siitä huolimatta sain Kivipellon Sailalta Kuolanpionin ja jonkun muun tuoman Kulleron - kuka teistä ilmoittautuu lämpimän kiitokseni kohteeksi.

Tove Jansson

Kyllä oli kerrassaan mukava päivä. Aivan valtavasti kyseltävää ja kerrottavaa ja juteltavaa. Kaikki olivat kuin ikänsä toisensa tunteneita. Ei minkäänlaista kateutta, kyräilyä eikä pahaa puhetta, vaan hyvää mieltä, samanlaista huumoria ja yhteen hiileen puhaltamista. Kyllähän minua jännitti tapaaminen aivan mielettömästi, mutta kaikki jännitys oli hetkessä pois pyyhkäisty. Eri näköisiä, eri kokoisia, eri ikäisiä ja kaikilla voimakas rakkaus kasveihin, puutarhaan, luontoon. Ei siinä aina sanoja tarvittu.

Eilinen päivä oli pitkä, sillä lähdin kotoa puoli kahdeksan aikaan aamulla ja palasin hiukan ennen yhtätoista illalla. Siihen mahtui runsas 400 km ajamista, joista jokunen vähän ohikin. Niin oli ihana tapaaminen ja siitä iso kiitos kuuluu Lauralle ja Riinalle sekä teille kaikille läsnäolijoille.

Blogitapaamisessa Tampereella 13.6.2015 mukana olivat:

Pia Anneli

Aamukastetta puutarhassa http://anneliviantalossa.blogspot.fi/

Pioni

Anun puutarha http: //anunpuutarha.blogspot.fi/2015/06/taydellinen-paiva-tampereen-seudulla.html

Cheri

Autuas olo http://autuasolo.blogspot.fi/2015/06/ja-meilla-kaikilla-oli-niin-mukavaa_15.html

Laura

Elämää paratiisinpalasessa http://paratiisinpalasia.blogspot.fi/2015/06/kun-puutarhahoperot-tapaavat.html

Jori ja Jouko

Hernepensaskujanne http://hernepensas.blogspot.fi/2015/06/ikimuistoisessa-bloggaajatapaamisessa.html

Molley
Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä http://mesiangervo.blogspot.fi/