Juhannus on juhlittu ja tulppaanienkin hurjan pitkä kukinta alkaa olla lopuillaan. Tiukasti pitävät vielä viimeisetkin terälehdet kiinni ennen putoamistaan.
Eipä voi juhannuksen säitä kovin kesäisiksi väittää. Aattona tuli vettä ja oli melko koleaa. Sinnikkäästi yritettiin istua pihapöydän ääressä hyttysiä lätkimässä, mutta lopulta siirryttiin sisälle jatkamaan iltaa. Pelattiin Trivial pursuitia puoleen yöhön. Aikanaan sitä tuli pelattua paljonkin ja nyt olemme muutamana viikonloppuna kaivaneet vanhan pelin jälleen esiin.
 |
| Vuorikaunokki - Centaurea montana |
Eilen sunnuntaina taisi olla juhannuksen paras sää. Lämpötila nousi 20:n tuntumaan, eikä edes kovin paljon tuullut. Ihmeellistä. Ettei tuullut nimittäin. Touko-kesäkuussa on tuullut ihan tajuttoman paljon ja usein.
Juhannuksena ei tullut nurmikon leikkuuta lukuunottamatta juurikaan tehtyä mitään puutarhassa. Tänään riensin heti aamulla pihalle - sateen loputtua. Aurinkoa ei pahemmin ole näkynyt, mutta hyvin tarkenee. Kosteusprosentti lienee korkea ja kaiken aikaa taivaan yli vaeltelee mustia pilviä uhaten ihan justiina roiskia sadetta niskaan. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan aamun jälkeen satanut.
 |
| Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis 'Tornedal´ |
Sateet ovat hakanneet pensaita lotkolleen ja niille laitoin tukia. Etenkin ruusupensaat säälittävät, kun nuppujen avautumishetki alkaa olla käsillä ja oksaressukat roikkuvat litimärkinä. Harmi, etten ole aikoihin löytänyt kaupoista vihreää muovipäällysteistä sidontalankaa. Se kestää ulkosalla paremmin kuin mikään naru. Vahvoja tukikeppejäkin pitää hankkia lisää, jotta voin virittää tukinarut niihin vaivaamatta itse kasveja.
Leikkasin myös norjanangervo- ja lumimarjapensaat, sillä kumpainenkin on röyhähtänyt kulkuväylille. Sateella ja heti sen jälkeen on kiva kävellä pihamaalla, kun märät pensaanoksat läjähtelevät ihoa vasten kastellen kaikki vaatteet siinä samalla. Olen muutamana kesänä leikannut norjanangervot kohta kukinnan jälkeen, jolloin ne ehtivät kasvattaa vielä uusia oskia kukkiakseen seuraavana keväänä. Ja lumimarja taasen tuntuu sietävän leikkausta ihan milloin vaan.
Juhannusaattona kävin ruokkimassa ja rapsuttamassa reissuun lähteneen tyttären kissoja. Joskus kissaveljekset ovat olleet meillä hoidossa, mutta Juuso ei tahdo sietää muita kolleja laisinkaan ja niinpä on helpompi käydä hoitamassa lapsen kissoja niiden omassa kodissa. Paluumatkalla kipaisin Honkkarissa katsomassa, josko sinne olisi tullut sitä vihreää sidontalankaa - ei ollut. Sen sijaan kaikki ulkopatsaat oli alennettu 50 %, joten sieltä lähti mukaan tuollainen ruukkua kantava kipsipoika. Kaupassa patsaat näyttivät kookkailta, mutta kotipihalla poika katoaa kummasti puskaan kuin puskaan. Toistaiseksi patsas saa seisoa riippahernepuun alla Kurgaanin laella. Ehkä keksin jonkun riippuvan kesäkukankin vielä tuohon ruukkuun.
 |
| Nemo |
Tyttären kissat ovat tällaisia mustavalkoisia maatiaiskissoja. Kymmenvuotiaita. Niiden kuvaaminen on kyllä tosi hankalaa, sillä etenkin Nemo haluaa puskea kameraa ja kuvaajaa ja jollei se siinä onnistu, se kellahtaa selälleen ja pyörii kuin väkkärä rapsutuksien toiveessa.
 |
| Loki |
Loki on hieman rauhallisempi, mutta ei kyllä helppo kuvauskohde sekään.
Parhaillaan tässä työpöydällä nukkua köllöttää mamman ihan oma katti. Kuorsaten äänekkäästi kissanuntaan ja välillä hieman silmiään raottaen kuin tarkistaakseen, ettei mamma ole mihinkään hävinnyt.
Ja ulkona näköjään vaihteeksi sataa. Mukavaa juhannuksenjälkeistä puutarhaelämää teille kaikille!