 |
| Tove Jansson |
Vihdoin ruusupensaat alkavat kukkia. Metsäruusun ohella avautuu ihana Tove Jansson. Hiukan mietin viime kesänä sitä hankkiessani, haluanko tuollaisen voimakkaan punaisen ruusun, mutta kyllä kannatti. Kuvissa punavärin syvyys ei tule luonnollisena näkyviin. Kukat ovat aivan huikean hienon väriset.
Pensas ei ole vielä suuren suuri, ehkä noin 80 cm. Kukat näyttävät olevan aika kestäviä, sillä ensimmäiset ovat sietäneet kaksi kunnon sadekuuroa.
Mielessäni voin jo kuvitella, millainen tämä ruusu on isommaksi kasvaneena ja täynnänsä kukkia. Istutin Tove Janssonin pikkupuutarhaan, jossa on enimmäkseen vihreyttä. Vähemmän mitään tähän aikaan kukkivaa tai värikkyyttä ylipäätään. Alppikärhö on lähistöllä ja sen kukinta on jo ohi. Toven takana kasvaa keväällä istutettu purppuraomenapuu Aamurusko, joka sekin on jo kukintansa lopettanut. Toven punaisena hehkuvat kukat näyttävät upeilta vihreyden keskellä.
Unohdin aivan haistella tätä kaunotarta. Ei taida olla kovinkaan tuoksuva, vaan ei haittaa.
Tänään oli tarkoitus touhuta puutahassa, mutta ryhdyinkin aamupäivällä paistamaan lettuja. Sattumoisin molemmat lapset olivat tulossa käymään, joten täytyyhän äidin heitä vähän hemmotella. Tytär asuu hiukan kauempana ja hänellä on elämässään monta rautaa tulessa. Häntä näkee harvemmin. Nyt hänellä oli aikaa istua ja jutella kanssamme pidempään ja niinpä puutarhatyöt saivat jäädä toiseen päivään. Eivät ne mihinkään karkaa.
Huomiseen! Josko silloin olisi lisää ruusunkukkia ihailtavana.