Kotkan puistoja katselemassa, osa 3

SUNILAN ALUE

 

Iltapäivän ollessa jo pitkällä ajoimme lyhyen matkan Karhulan puolelle katsomaan Sunilan aluetta. 1936 rakennettu Sunilan tehdas on vanhin säilynyt sulfaattiselluloosatehdas Suomessa ja aikoinaan se arvioitiin maailman kauneimmaksi tehtaaksi. Sunila asuinalueineen perustuu arkkitehti Alvar Aallon 1930-40 luvulla suunnittelemaan kokonaisuuteen.

Pyötisen saarella sijaitseva tuotantorakennusten ryhmä on julkisivuiltaan osin puhtaaksi muurattua punatiiltä, osin valkeaksi rapattu. Teräsbetonirakenteet ovat osittain paljaina. Tehdasrakennuksia on laajennettu jatkuvasti, mutta lisäykset on tehty Aallon alkuperäiseen arkkitehtuuriin sopeuttaen. Korkea savupiippu ja kuljettimet antavat tehdasalueelle sen ominaisen ilmeen.

Tehtaan ja asuinalueen yhdistää katu, jota reunustavat isokokoiset lehmukset.

Tehtaan asuinalue sijaitsee tehtaan pohjoispuolella metsäisellä länsirinteellä. Se on rakennettu osin funktionalismin suunnitteluperiaattein, osin Alvar Aallon omien ideoiden pohjalta. Rivi- ja kerrostalot on sijoitettu väljästi mäntymetsää kasvavaan rinteeseen myötäilemään maastonmuotoja viuhkamaisesti.

Sunilan asuinalueen maastonmuotoihin ja luonnonoloihin perustuva asemakaava on maamme varhaisin ja alueen asuntorakentaminen on ollut edistyksellistä sekä asuntososiaalisesti että rakennusteknisesti. Sunilan asuinalueen suunnittelussa on ollut keskeistä paitsi työväen elinolojen parantaminen myös perinteisesti teollisuusyhdyskuntiin liittyneen sosiaalisen hierarkian pehmentäminen. 

Tällainen nimipaasi oli jokaisessa käymässämme kotkalaisessa puistossa. Vasta päivän viimeisessä kohteessa eli Jokipuistossa tajusin, että vaikka jokaisen paaden teksti olikin sama, kuva on aina eriainen.

Sunilan alueelle rakennettiin myös palveluita sekä aputiloja, kuten sauna- ja pesutuparakennus sekä autotallit. 

 
Tehdas päätti luopua asunnoista 1960-luvulla. Sunilan kaupunginosayhdistys Pro Sunila perustettiin 2000 nostamaan ja hoitamaan työväen, asukasmäärän sekä palvelujen vähenemisen vuoksi kuihtuneen asuinalueen arvostusta. Sunila oli mukana 2001-2003 valtakunnallisessa lähiöuudistusohjelmassa.

* Faktatiedot olen koonnut netin eri lähteistä. 

SYRJÄKADUN KUKKA JA KURPITSA

Kotkan reissua suunnitellessamme etsin netistä Kotkan alueen taimi- ja puutarhoja. Haun tulokset olivat aika vähäiset, mutta joskus vähänkin on enemmän. Löysin nimittäin Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsan, joka sijaitsee aivan Sunilan kupeessa Rauhala-nimisellä pientaloalueella.

Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsa on Eija Parviaisen omakotitalon pihamaa ja puutarha, jossa hän kasvattaa perennoja sekä omaksi ilokseen että myös myyntiin.

 

Eijan pihamaa jatkuu kaupungin omistamalle puistoalueeksi kaavassa merkitylle tontille, jota hän saa käyttää "leikkikenttänään". Ehtona on, että alueen tulee olla kaikkien vapaassa käytössä. Vuodesta 2011 Eija on raivannut pusikoitunutta tonttia ja rakentanut sinne kukkapenkkejä ja istutusalueita. Kaupunki on avustanut tehtävää kahdella multakuormalla.

Viehättävään paikkaan ihastuneet naapurit ovat hankkineet tontille puutarhakatoksen, sillä monet viettävät mielellään esimerkiksi syntymäpäiviään yhteiseksi kukkapuistoksi rakentuvalla alueella.

Eijan puutarhassa ei juurikaan ole sijaa nurmikolle, vaan kaikkialla kasvaa pensaita ja perennoja, vanhojen hedelmäpuiden katveessakin.

 Taimet ovat hyväkuntoisia ja tanakoita. Valikoimasta löytyy myös erikoisuuksia, joita ei ehkä ihan jokaiselta taimistolta löydy.

Itselleni lähti mukaan kaksi jaloängelmää ja kaksi tähtiputkea. Eija Parviainen tekee myös kauniita hopeatöitä. Tällä kertaa valikoima oli jo ehtinyt ehtyä, mutta löysin itselleni kauniit japanilaiset pallot korvakoruiksi.

Pitkä päivä alkoi näkyä kuvaamisen innokkuudessa. Näin hauska patjarikko oli ihan pakko saada ikuistettua.

Eijan viehättävä puutarha eli Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsa kannattaa sisällyttää Kotkaan suuntautuvan puutarharetken ohjelmistoon. Muutaman hengen porukat varmasti mahtuvat vierailemaan ilman ennakkoilmoitusta, mutta isommalle porukalle paikka saattaa hetkittäin käydä ahtaaksi. Eija mainitsi myös, että hän tarjoaa ilmoittautuneille ryhmille pullakahvit.

JOKIPUISTO

Reissuväsymys alkoi jo painaa merkittävästi, mutta emme kuitenkaan voineet jättää väliin Kotkan uusinta puistoa eli Jokipuistoa, jonne oli ihan lyhyt matka Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsasta. 

Kotka-päivänä 17.5.2013 otettiin käyttöön uusin teemapuisto Jokipuisto, joka sijaitsee Kymijoen Korkeakosken haaran eteläpäässä Urheilukadun varrella.

 Kymijoen Korkeakosken haara oli 1800 luvulla Suomen vilkkaimpia uittoväyliä

Puiston komeat graniittimuurit, lummelammet ja näyttävät istutukset muodostavat hienon kokonaisuuden. Kivetyt käytävät mahdollistavat esteettömän liikkumisen alueella. Jokipuisto on mainio paikka piknikille. Tulossa on myös lasten leikkipaikka alueelle.

 Jokipuisto on osa noin 2,5 kilometrin pituista Jokirantaa, jonka rantakaistale tulee pääosin jäämään luonnontilaan.

 Jokipuiston käyttöönoton yhteydessä puistossa paljastettiin Antti Maasalon taideteos "Alkulähteellä". Veistos on sijoitettu altaaseen, josta vesi kiertää puron ja putouksen kautta lummelampeen ja sieltä takaisin jokeen.

Vaikka monet kasvit Jokipuistossa ovat vielä pieniä, on se jo nyt aivan ihana keidas ja olen iloinen, ettemme sen katsastamista jättäneet jonnekin tulevaisuuteen. 

Mielenkiintoisita ja etukäteen ajatelluista kohteista käymättä jäivät ainakin Katariinan Meripuisto ja Langinkosken keisarillinen kalastusmaja. Useamman päivän vierailulla olisin mielelläni tehnyt vuoromoottorialuksilla retken vaikkapa Kaunissaareen, Haapasaareen tai vasta yleisölle avattuun Rankkiin. Yhden päivän puitteissa ei millään kaikkea ehdi, eikä asioiden sulattamisen kannalta ole järkevääkään.

PORVOON VANHA KAUPUNKI

Paluumatkalla pysähdyttiin kahville Porvooseen. Kello lähenteli kuutta ja nipin napin ehdimme Brunbergin Välikadun tehtaanmyymälään. Pusut ovat siellä huiman paljon kalliimpia, kuin marketeissa, mutta pakko oli ostaa herkullista lakritsisuklaata.

Aurinko ja lämpö olivat saaneet ihmiset liikkeelle. Niin ulkomaan turistit kuin kotimaan kansalaisetkin. Jonossa monien muiden kahvijanoisten kanssa kolkuttelimme kahviloiden sulkeutuneita ovia ja tiirailimme kauppojen ikkunoiden takana pois kiirehtiviä myyjiä. Aika lailla tällainen ihmetyttää, sillä lehdet ovat olleet täynnä matkailuyrittäjien marinaa siitä, kuinka kehno myynnillisesti tämä kesä on heille ollut. Ymmärrän, että isommat liikkeet noudattavat sulkemisaikoja orjallisesti. Luulisi kuitenkin, että Porvoon vanhankaupungin kaltaisessa paikassa pikkuisten liikkeiden ja kahviloiden puikoissa on enimmäkseen itsenäisiä yrittäjiä, joilla on mahdollisuus joustaa aukioloistaan. Eivät joustaneet.

Ehdimme juuri ja juuri ostamaan kahvimme eräästä pienestä kahvilasta. Leivosten nauttimisesta meni kyllä melkoinen osa sivu suun sen vuoksi, että ympäriltä hävisivät tuolit ja tavarat kiivasta vauhtia. Viimeiset kahvihörpyt siemaistiin kiireellä, että kahvilanomistaja sai laitettua putiikkinsa ajallaan kiinni. Ulos jäi joukko janoisia ihmisiä, jotka lopulta suuntasivat kulkunsa kohti Porvoon uudempaa puolta ja siellä sijaitsevia tusinakahviloita. Sääli heitä ja sääli Porvoon vanhan kaupungin yrittäjiä. 

 Porvoo on kuvauksellinen paikka, mutta olin jo ihan naatti ja velvollisuudentunnosta räpsin muutaman kuvan kesäkukka-asetelmista. Sitten suuntasimme autolle ja kohti kotia.

Päivä oli todella antoisa ja monipuolisesti elämän eri osa-alueista kiinnostuneen Pojan seura parasta A-luokkaa. Onnistuneeseen retkeen vaikutti etukäteen hankitut tiedot ja osapuilleen suunniteltu ohjelma, laisinkaan väheksymättä Pojan uskomatonta tietomäärää. Extemporettakin reissuun mahtui silti riittävästi värittämään päivää. Kyllä on kotimaassa paljon nähtävää ja mielenkiintoisen reissun voi helposti rakentaa vaikkapa tällaisella puisto-puutarhateemalla.