 |
| Neitoperho naapurin syrikässä |
Niin on lämmintä, ettei paremmasta väliä. Ulkona ei tosin mitään jaksa tehdä, eikä kyllä kannatakaan. Kaikki kaivuuhommat ja muut puutarhatyöt ovat pysähdyksissä. Saavat ihan rauhassa odotella viileämpiä ja erityisesti kosteampia säitä. Pitkä, sateeton kausi näkyy jo puutarhassa melkoisena kuivuutena.
Illat pimenevät jo varhain ja öisin on suorastaan kylmää. Tänä aamuna vein Juuson ulos seitsemältä ja silloin mittari näytti +9 astetta. Aika kalsalta tuntui. Ei ihme, etteivät tomaatit kasvarissa tahdo millään muuttua punaisiksi, kun lämpötilaerot ovat niin huikeita.
Omassa pihassa on lennellyt monenlaisia perhosia, mutta neitoperhot ovat ihastuneet naapurin syyssyriköihin. Eilen kävin niitä kuvaamassa illansuussa auringon vielä paistasessa kukkiin. Neitoperhojen ruokailu on kuin tanssia. Siivet levällään ne kiertävät kukintoa ja hyvin systemaattisen näköisesti käyvät jokaisen pienen kukan kerrallaan läpi. Toivoin saavani useamman perhosen samanaikaisesti kuvaan, mutta siinä en onnistunut. Jokainen valitsi oman kukkansa.
 |
| Syysleimuja |
Juttelin eilen saunomaan tulleen Pojan kanssa maailman tapahtumista. Uutiset ovat niin ahdistavia ja koskettavat ihan meitä jokaista. Pahimmalta tuntuu itsekkyyden ja omaan napaan tuijottamisen merkittävä lisääntyminen. Toisten hädänalaiseen asemaan asettuminen näyttää olevan vierasta ja "minä-itse-minulle-heti-kaikki" -asenne valtaa yhä enemmän alaa. Se näkyy mediassa, liikenteessä, politiikassa, taloudessa, ihan kaikkialla. Se on pelottavaa.
Saatan olla vanhanaikainen idealisti, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että yhteispelillä, toinen toisemme huomioiden on ainut mahdollisuus selvitä ongelmista. Neuvottelemalla ja toista kuuntelemalla voidaan rakentaa rauhaa ja hyviä elinolosuhteita kaikille. Ei voi olettaa, että aina olemme kaikesta samaa mieltä, mutta erilaisuuden hyväksymällä ja sen pohjalta rakentamalla saadaan enemmän hyvää aikaa, kuin repimällä ja tiukasti omasta kannasta kiinni pitämällä.
 |
| Lilja Sweet Surrender |
Poikani on herkkä havainnoimaan toisten tunnetiloja. Keskustelumme päätteeksi hän antoi minulle neuvon keskittyä seuraamaan puutarhablogeja ja kaivelemaan omassa puutarhassa. Siinä olisi oiva neuvo varsin monelle muullekin. Luonto ja kasvit rauhoittavat ja avaavat uudenlaisia näkökulmia elämään. Itse kukin valitsee arvomaailmansa, mutta elämän varrella on myös mahdollisuus arvoja muuttaa ja suuntaa vaihtaa. Luonto tarjoaa ihanteellisen ympäristön arvopohdiskeluille. Koittakaa vaikka itse.