 |
| Amiraali pyrähti Vanilla Fraiseen |
Eilen satoi koko päivän ja huomiseksi on niinikään luvassa sateita. Tänään sitten kiireesti pihamaalle kaivuhommiin. Kävin nimittäin eilen kotiinpaluumatkalla hakemassa tonkallisen valopetroolia kasvarin lämmittämistä varten ja osuin suoraan houkutusten ääreen.
Honkkariin oli juuri saapunut pari häkillistä pikkutaimia, joita myyvät 4 kpl/10 eurolla. Ihan hirveästi eri vaihtoehtoja ei ollut, mutta tokihan sieltä taas jokunen taimi mukaan lähti. Taimet olivat hyväkuntoisia ja reheviä. Minusta hinta on varsin kohtuullinen, kun yhden taimen hinnaksi tulee 2,50 €. Maksoin nimittäin kesällä 'Palace Purple' -purppurakeijunkukasta 4,50 € eräässä taimikaupassa. Taisivat nekin taimet tulla samasta kasvitukusta, kuin nämä honkkarin taimet.
Varoitan, etteivät seuraavat kuvat ole erityisen laadukkaita, mutta oli pakko napsia pikaisesti sekä uusien että siirrettyjen kasvien sijoituspaikat. Tämän blogin tarkoitus on muunmuassa toimia puutarhapäiväkirjana ja muistipaikkana itselleni.
Kiemurapenkki on muutaman viikon takaisen aukimylläyksen jäljiltä edelleen kovin alaston ja sinne istutin entisten väriminttujen seuraksi tuota punaista 'Cambridge Scarletia' (joka on luultavasti samaa, kuin jo olemassa oleva). Punahattuja olen kasvattanut siemenestä ja niihin olen kovasti ihastunut. Niinpä kiemurapenkkiin pääsi myös kaksi punaista 'Magnusta' ja kaksi valkoista 'White Swania'. Niinikään kiemurapenkkiin pääsi kaksi 'Palace Purple' -purppurakeijunkukkaa, yksi siperianunikko 'Gartenzwerg' ja yksi kurjenkello.
Lisäksi siirsin runkotuijan tieltä viime vuonna hankitun pallotuijan kiemurapenkin toiseen päähän. Sinne, jossa jo on kartiotuija.
Runkotuijat ovat viettäneet kesän sisääntulon edessä isoissa ruukuissa. Etummaisen siirsin jo kuukausi sitten hortensiapenkin päähän ja nyt se sai parikseen myös toisen yksilön. Olin tätä runkotuijapaikkaa pyöritellyt pitkään mielessäni ja hetken jo meinasin istuttaa toisen runkotuijan ihan muualle. Lopulta päädyin kaivamaan valtaisan saksankurjenmiekkamöhkäleen pois tuosta kriikunapolun haaran toiselta puolelta, jotta runkotuija istuisi siihen paremmin. Mielestäni istutussuunnitelman muutos kannatti, sillä runkotuijat ovat nyt ikäänkuin porttina kriikunapolulle tuosta suunnasta.
Saksankurjenmiekkamöhkäle löysi uuden paikan entisestä ruusutarhasta, joka ruusujen poismuuton myötä sai uudeksi nimekseen Ovaalipenkki - kyllä se on ihan ovaalin muotoinen, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään. Ruusupensaille tämä paikka oli aivan liian varjoinen ja niille avautui loppukesästä uusi paikka naapurin aidan vierestä, kun päätin vihdoin kaivaa siellä asustaneet kaksi punaherukkaa pois.
Ovaalipenkki on vielä vähän valjun oloinen, mutta kyllä se tuosta paranee, kunhan kasvit kotiutuvat. Nythän kaikki siinä on vasta istutettua. Vielä siihen mahtuisi muutakin, mutta antaa ideoiden pulpahtaa omaan tahtiinsa. Juuri huomasin, että Ovaalipenkistä tulikin sitten sinisävyinen, sillä entuudestaan siellä kasvaa vuorikaunokkia ja kyläkurjenpolvea.
Vasenrinne sai uusiksi asukeikseen Laukkaneilikkaa ja Loistotädykettä. Kaupassa tuo armeria tuntui kovin tutulta, mutten millään saanut päähäni, miksi. Kotona selvisi, että olen ostanut samaista kasvia jo keväällä. Ei haittaa, sillä laukkaneilikka on hyvin kotiutunut myös aikaisempaan paikkaansa.
Vasenrinne on tällä hetkellä aika surkean näköinen, sillä viikko sitten revin sieltä pois kottikärryllisen hopeahärkkiä. Tarkoitus on monipuolistaa paikan kasvivalikoimaa ja mieluummin sellaisilla kasveilla, jotka eivät tyystin tukehduta kaikkia muita.
Taivas tummui uhkaavasti, mutta päätin huhkia samaan hikeen kaikki kaivuuhommat. Muuttamaan pääsi tai joutui myös Mantsuriankärhö, jonka keväisen alastomuuden hämäämänä istutin vuorimännyn yläpuolelle oikeaan rinteeseen. Enpä ajatellut, ettei siitä näkyisi edes latvaa kesän etenemisen myötä. Nyt sillä on uusi koti samaisen vuorimännyn kupeessa, mutta rinteen alaosassa, jossa sillä on mahdollisuus kiivetä havupuuhun, ja se saa myös enemmän valoa ja on kasvattajansa ihailtavissa. Toivottavasti kärhö kotiutuu. Kaivoin sille syvän kuopan ja laitoin muutaman vuorenkilven suojaamaan kärhön tyventä.
Toinen omituisiin istutuspaikkoihin joutunut keväinen kärhöuhri on tarhakellokärhö Ajonushka, jolle uusi koti löytyi naapurin aidan vierestä, ruusujen läheisyydestä. Kerrankin istuttaminen oli helppoa, sillä paikka tuli perusteellisesti myllättyä herukoiden poiskaivuun yhteydessä ja multaa oli jo entuudestaan mukavasti. Pääsi heti istuttamaan, eikä tarvinnut kaivaa ensin jotain muuta pois ja sen lisäksi kitkeä rikkaruohoja.
Mustien pilvien mukanaan tuoman sateen jo ropistessa tein vielä päivän viimeisen siirron eli muutaman viikon paikkaa etsinyt kiinanlaikkuköynnös löysi vihdoin lopullisen - tai ainakin toivotaan niin - sijoituspaikan. Nyt sen tarkoitus on kasvaa alapihalle johtavien portaiden yläpäässä olevaan porttirakennelmaan. Köynnökseltähän tuo ei vielä näytä, mutta kasvin tuonut ystäväni väitti kivenkoveen sen olevan kiinanlaikkuköynnös. Kiinanlaikkuköynnöksestä olen pitkään haaveillut, joten olen iloinen, jos se tuohon kotiutuu.
 |
| Vanilla Fraise punastuu |
Honkkarista lähti mukaan myös kaksi köynnöshortensiaa. En voinut vastustaa, kun hinta oli pudotettu puolella. Neljä euroa ei ole paljoa hyvästä köynnöksestä. Nyt vielä pitäisi keksiä niille sopivat paikat. Eiköhän se onnistu, kun antaa ideoiden hiukan muhia takaraivossa.
Etupihan Bermudankolmio oli ihan hieno muutama päivä sitten. Sade on nyttemmin hakannut syysleimut ihan lakoon ja alkaahan niiden terälehdetkin jo varista.
Luvassa on lisää sateita ja siksi jätinkin kodin viikkosiivouksen lauantaille. Nyt on pakko priorisoida aurinkoiset ja sateettomat hetket pihahommille. Pölyjä ja Juuson irtokarvoja ehtii imuroida silloin, kun ulkona sataa.
Juuson karvoista tuli mieleeni, että yleensä olemme siirtäneet tyynyt sohville siten, ettei Juusolle jäisi tilaa mennä sinne köllöttelemään. Tyynyjen väliin se ei syystä tai toisesta koskaan ahtaudu, vaikka pienenä suorastaan rakasti kaikenlaisia ahtaita paikkoja ja saumakohtia.
Juusolla on monta muutakin pehmoista nukkumapaikkaa, joten yritän varjella sohvia ja vähentää myös niiden imurointitarvetta. Totuus on, että kissan nukkumapaikkaan tulee ajan mittaan tumma rasvaläiskä, vaikka karvat siitä saakin imurilla pois.
Toisinaan ne tyynyt jäävät kuitenkin laittamatta ja sellaisen tilaisuuden Juuso kyllä haistaa. Se on oitis nautiskelemassa olohuoneen ykköspaikoista, jolloin palveluskunta saa könytä, mistä nyt kukin istuinsijansa löytääkin. Sen enempää minä kuin Ukkokultakaan ei raaski siirtää nautinnollisesti nukkuvaa kissaa minnekään. Pakko vain odottaa, että se itse keksii lähteä ja sitten rynnätään valloittamaan kissalta vapautuneita paikkoja.
Tänään on perjantai ja päivä kääntyy jo illaksi. Perjantai on minusta viikon paras päivä, kun työviikko on takana ja edessä viikonloppu. Tänään perjantai-ilta tuntuu erityisen mukavalta, kun olen saanut työlistaani mukavasti lyhennettyä.
Mukavaa viikonloppua siis kaikille tasapuolisesti!