Pihalle en ole viime päivinä kerennyt, mutta eipä siellä liiemmin ole tekemistäkään. Jonkun verran on vielä lehtiä puissa ja ne haravoin yläpihalta jonain päivänä. Alapihan käyn läpi ruohonleikkurilla.
 |
| Pikkupuutarhastakin on jo isommat vaahteralehtipinot haravoitu |
Edellisyönä meidän nurkilla oli oikein kunnon yöpakkanen. Aamulla auton ikkunat olivat niin tiukassa jäässä, että aukirapsuttamiseen meni aikaa. Viime yönäkin varmasti on vähän ollut pakkasta, mutta päivällä mittari onkin sitten noussut +8 asteeseen. Ei kuulemma ole kovin kylmää vähään aikaan luvassakaan.
Ensimmäinen joululehtikin on jo postilaatikkoon tipahtanut. Se sysäsi liikkeelle joulukorttien askarteluideoinnin. Päätin kokeilla koholeimailua eli embossausta. Askartelu ei enää ole mitään värikuvien leikkailua lehdistä ja liimapuikon näyttämistä satunnaisille jämätarvikkeille vaan aikamoinen business sekin. Jotta voisin harjoittaa leimailua, tarvitsin arsenaalin tavaraa, eikä ne ihan halvalla irronneet.
Ostin tuollaisen silikonisen tai mitä lie materiaalia lie ollut - leiman. Leimaa varten tarvitaan myös kovamuovinen palikka, johon leima kiinnittyy itsestään. Samaa palikkaa voi siis käyttää muihinkin läpikuultaviin leimasimiin, kunhan sen koko vain riittää. Tarvitaan myös varsinaista leimailuliimaa sekä kohopulveria. Niitä löytyy monia eri värejä.
Myös kuumailmapuhallin on olennainen tarvike kohopulverin kiinnittämiseksi paperille. Ensin ajattelin, että kyllähän hommaan kelpaa vaikka tavallinen hiustenkuivain, mutta ei kelpaa. Se nimittäin pöllyttäisi kohopulverin pitkin huonetta. Kuumailmapuhaltimiakin myydään monissa kaupoissa, eikä kaikkien suinkaan tarvitse mennä ostamaan sitä askarteluliikkeen kalleinta, kuten minä hölmöyksissäni tein. Olisin säästänyt vähintään 10 euroa hakemalla vastaavan vempaimen kirjakaupasta tai autotarvikemyymälästä. Hölmöydestä sakotetaan, jälleen kerran.
Netistä löytyy paljon ohjeita leimailuun, mutta muutaman jutun huomasin käytännön työssä. Leima kannattaa sivellä kunnolla leimasinliimalla ja leima tulee painaa jämäkästi paperille tai pahville. Jos liimaa tulee epätasaisesti, ei kohopulveri tartu siihen kunnolla, jolloin kuviosta tulee vaisumpi ja himmeämpi.
Askartelukaupasta sain hyvän ohjeen ensin liimata ja levittää kohopulveria useampaan kuvioon ja hoitaa kuumennuksen myöhemmin isommissa erissä. Leimasinliima kuivuu näköjään aika nopesti, eikä pulveri enää tartu siihen. Pulveroitu kuvio sen sijaan voi odotella pidempäänkin, kunhan ei kasaa niitä päällekkäin. Niinpä tein kartongille kuusi kuviota kerrallaan ja laitoin niille heti kohopulveria. Kun pöytätila alkoi olla kortilla, ryhdyin lämmittämään kuvioita.
Pulveria kannattaa ripotella kunnolla kuvion päälle ja kaataa sitten ylimääräinen pulveri keskeltä taitetulle paperiarkille, jolla se on helppo siirtää takaisin purkkiin. Pulveri onkin melkoisen riittoisaa. Siitä huolimatta pulveria löytyi pitkin työpöytääni lopetettuani askartelun.
Leimasimien puhdistamiseen ei myöskään tarvitse ostaa askartelukauppojen erityisiä puhdistusaineita, vaan esimerkiksi tavallinen ja edullinen kosteuspyyhe toimii siinä hyvin.
Innostuin myös tilaamaan nettikirjakaupasta (niin juuri - kirjakaupasta eli Adlibriksestä) uudenlaisia lankoja, joita en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Voihan villasukka -ryhmässä monet ovat kutoneet sukkia ruotsalaisesta Ragista ja Mellanragista. Raggi on paksumpaa ja suosituspuikot sille 4,5-5. Raggin koostumus on 70 % villaa ja 30 % polyamidia. Mellanragin puikkosuositus on 3 ja sen koostumus on 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Värejä löytyy runsaasti. Tarvitsin vähän hempeitä sävyjä, sillä aikomus on kutoa lastensukkia. Kunhan kerkeän aloittamaan uudet langat, kerron kokemuksia.
Kokeilin myös löytämääni pitsineuletta näihin vaaleisiin 7-veikkasukkiin. Ohje on helppo ja se on tässä:
1. krs: 1 o, 1 n, 2 o, 1 n, 1 o eli yhteensä 6 silmukkaa
2. krs: 1 o, 1 n, langankierto, 2 o yhteen silmukoiden takareunoista, 1 n, 1 o
jatka toistaen näitä kahta kerrosta
Sukan aloitin simpukkareunalla, johon ohjeen löysin tuoreimmasta Novitan Sukkalehdestä. Törmäsin tuohon simpukkavinkkiin jo aiemmin netissä, mutta sukkalehden kuvallinen ohje on selkeämpi, mitä netissä näkemäni.
Vaaleanpunaisesta 7-veikasta tehtyihin Annukka-sukkien ohjeeseen törmäsin netissä. Sekin on hyvin helppo eli
*1-5. krs: 1 n, 4 o
6. krs: 1 n, langankierto, ylivetokavennus, 2 o yhteen, langankierto.*
Toista kerroksia 1-6.
Kuvio muodostuu siis viidestä silmukasta eli mitoita silmukkamäärä sen mukaan.
Eilen puikoilta putosi uudet räsymattosukat. Edelliset räsymatot tein käyttämällä kirkkaanpunaista 7-veikkaa ja 7-veikan sateenkaarta. Koska varastostani ei löytynyt laisinkaan kirkkaanpunaista, otin sen tilalle fuksian punaisen. Se käy hyvin yhteen sateenkaaren kanssa.
Näissä räsymatoissa kudotaan aina kaksi kerrosta kummallakin langalla. Varressa on 60 silmukkaa, joista vähennän nilkan resorissa ylimääräiset siten, että puikkoa kohti jää 12 silmukkaa. Mallineuleena tuossa varressa on 4 o, 1 n. Resorin ja kantapään vahvistetun osuuden oikeat silmukat kudon nykyisin takareunoistaan, jolloin resorista tulee kauniimman näköinen ja jämäkkä.
Puolisen tuntia sitten kävin ottamassa pilvikuvat ja silloin aurinko oli jo laskemassa. Nyt ulkona on jo pimeää. Taidanpa lähteä keittämään iltapäiväkahvia ja samalla sytytän myös kynttilät. Nyt niitä on ilo poltella. Tuovat tunnelmaa ja valoa hämäriin iltoihin.
Mukavaa viikonloppua ja pyhäinpäivää teille kaikille!